maanantai 4. kesäkuuta 2012

Fortarock

Festarikauden avajaisia ei tänä vuonna vietettykkään Seinäjoella vaan Nijmegenissä, missä Fortarock oli haalinut kasan thrash metal parhaimmistoa + maailman parhaan Steel Pantherin. Aamu lähti käyntiin loistavasti, kun kävelin juna-asemalla ja huomasin jackpotin odottavan korjaamista:
Kolme karkkipussia yhden hinnalla, vaikka en mausta tykännytkään niin ei paha! Matkailu tosiaan tuo elämään täysin uusia kokemuksia, joita ei kotisohvalta käsin voi kokea, joten suosittelen lämpimästi! Seuraava kokemus ei kuitenkaan ollut niin mukava, koska juna Hollantiin oli radan korjausten takia 40 minuuttia myöhässä. Kun saavuin Roosendalin asemalle, vaihtojuna oli jo mennyt ja minun piti odottaa extra tunti seuraavaa... Lopulta saavuin Nijmegeniin lähes kaksi tuntia myöhässä, joten aikaa ei ollut liikaa. Juna-aseman mäkkärissä huomasin enteen, McPanther hampurilaisen!
Valitsin kuitenkin vieressä olevan Burger Kingin (!!!), jonne en ole päässyt yli kuukauteen... Loistavan double whopperin jälkeen vuokrasin polkupyörän ja ostin turistikartan. Minun piti löytää camping alue, jotta voin jättää teltan ja muut kamat sinne, mutta kartta oli liian pieni tarkoitukseeni. 5,6km matka alueelle olikin sitten hidasta, kun piti kysellä ihmisiltä suuntia 200 metrin välein. Lopulta reilun 40min pyöräilyn jälkeen löysin paikan, joka oli erittäin pieni. Talossa ei ollut ketään, eikä muutamassa asuntoautossakaan näkynyt porukkaa, joten mietin että kenellekkä tässä pitäisi ilmottautua. Kävelin sata metriä järven rantaan ja huusin kalastajalle että minulla olisi varattu telttapaikka. Kalastaja osottautuikin omistajaksi ja huusi vastaukseksi vain "okey", jonka jälkeen hän vain jatkoi kalastusta... Otin siis vapauden pystyttää teltan parhaaksi katsomaani paikkaan, jonka jälkeen alkoikin olla jo oikeasti kiire festarille.

Kysyin omistajalta vielä reittiä festarialueelle, mutta vastaus oli vain "left,right,left,left,across the street, jnejne" joten katsoin parhaaksi vain pyöräillä nopeasti takaisin asemalle. Juna-asemalla tein näin jälkikäteen mietittynä aika tyhmän teon kysymällä taksikuskilta onko festarille pitkä matka. Kuski vastasi, että todella lyhyt joten lähdinpä sitten taksilla eikä festarille ollutkaan kuin 6,3 kilometriä eli taksi oli vain 12e. Juoksin portista sisään ja suoraan lavan eteen, jossa pääsin kävelemään suoraan eturiviin ja odottamaan keikkaa.
Soundcheckin aikana roudarit testasi Home Sweet Homen taustanauhaa samplerista, mutta koska festarin aikataulu ei joustanut, ylimääräistä encorea ei tällä kertaa sallittu:/ Steel Panther oli tottakai täydellinen ja tunnin keikan jälkeen olin ihan hapoilla hyppimisestä ja pomppimisesta, mutta Home Sweet Home olisi kyllä ollut jotain niin hienoa...:D Jäbät huomasi minutkin yleisöstä varsin hyvin ja keikan aikana sekä Satchel että Lexxxi heittivät plekut minulle:)
Keikan jälkeen ostin kiertuepaidan ja suuntasin sen jälkeen suoraan Anthraxin keikalle. Aika Among the Living painotteinen setti kuultiin, mutta en tietenkään valita:)
Keski-Euroopan festareilla onkin käytössä erilainen maksusysteemi. Portilla ostetaan plektroja (eli poletteja), joilla sitten maksetaan ruuat ja juomat. Ostin aluksi parilla kympillä, mutta päivän aikaan löysin itse maasta plektroja toisen kahden kympin edestä, joten turhaan maksoin alunperinkään mistään. Päivän aikana söin siis ylihintaista festariruokaa niin paljon kun jaksoin ja otinpa vielä aamupalaksikin muutaman sämpylän mukaan:)

Monster energy teltassa hengaillessa joku humalainen jäbä tuli heittää läppää että miksi minulla on kaksi Steel Panther paitaa (toinen siis vanha ja toinen juuri ostettu). Selitin siinä sitten, että tulin Suomesta asti kattoo keikkaa jne, jonka jälkeen tämä tyyppi lähti pyytämään dj:ltä Steel Pantheria. Päivän toinen lottovoitto koittikin silloin, kun dj sanoi että parin minuutin päästä tulee Slayerin rumpali Dave Lombardo yllätysvierailulle telttaan promoamaan uutta bändiään! Jäätiin seisoskelemaan dj:n pöydän viereen, ja sieltähän se Lombardo tulikin!!

Teltta meni aivan sekaisin ja kerkesin vain nopeasti pyytämään nimmarin Lombardolta ennenkuin minut tönäistiin syrjään. Kuitenkin huhhuh mikä tuuri ja nyt löytyy Dave Lombardon nimmari:) Katselin sivusta Machine Headin keikan, jonka jälkeen suuntasin kohti Lamb of Godin eturiviä. Lamb ei myöskään petä, joten seuraavan tunnin ajan pitti pyöri melko tiuhaan.
Viimeisenä illan päätti Slayer, joka vetikin melko kovan setin. En jaksanut tunkea eturiviin, joten seisoskelin ravintola-alueen reunalla ja söin pizzaa.

Keikan jälkeen alkoikin seikkailu kohti leirintää. En jaksanut maksaa toista taksikyytiä, joten ensiksi kävelin kuusi kilometriä takaisin juna-asemalle. Juna-asemalta lähdin kohti leirintää polkupyörällä, mutta pimeässäpä ei ollutkaan niin helppoa löytää perille. Hortoilin ympäriinsä reilun tunnin eikä leirintää meinannut näkyä, mutta sieltä se lopulta löytyi. Kahden aikaan aamuyöllä menin tyytyväisenä telttaan nukkumaan ja huomasin, ettei ollutkaan niin hyvä idea pystyttää telttaa puun juurelle. Makuualustahan on nössöille ja puunjuurista on turha itkeä, joten nukahdin onnellisena uusi Steel Panther paita päällä:) Matkan toinen päivä on luvassa huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti