maanantai 4. kesäkuuta 2012

Amsterdam


Toinen päivä Hollannissa ei lähtenyt kovin hyvin käyntiin. Neljän aikoihin heräsin sateen ääniin ja muutaman minuutin jälkeen huomasin, että teltta on onneksi täysin vedenkestävä. Juhlin tätä itsekseni ja nukuin vielä pari tuntia, mutta kahdeksan aikaan heräsin uudelleen ja sade jatkui yhä. Aloin miettiä, että mitenkä meinaan purkaa teltan ja pyöräillä 5,6km takaisin asemalle, ilman että kastun aivan täysin... Mukana oli tietysti vain t-paita ja shortsit, eihän kesällä pitkähihaista tarvii... Istuskelin pari tuntia teltassa (voin sanoa että on muuten tylsää istua teltassa ilman mitään tekemistä:D) odottaen sateen loppumista, mutta lopulta kymmeneltä luovutin ja aloin purkaa telttaa.

Kun olin saanut kamat kasaan lähdin kohti taloa, jossa omistaja tuli ovelle aamutakissa ja hämmästeli muka yllättyneenä, että sataako ulkona. Maksoin seitsemän euron telttapaikan ja lähdin kohti juna-asemaa. En jaksanut lähteä kiertelemään kaupunkia sateessa, joten ostin lipun Amsterdamiin ja menin junaan. Tunnin matkan jälkeen saavuin damiin, jossa satoi myös. Etsin juna-asemalta lokeron tavaroilleni ja ostin kartan turisti-infosta.


Aikaa ei ollut hirveästi, joten suuntasin suoraan kohti Anne Frankin taloa. Amsterdam on oikeasti täynnä kanaaleita, joita on ihan yhtä paljon kuin Venetsiassakin. Anne Frankin talo löytyi melko helposti ja paikan päällä minua odotti tunnin jono. Olisin voinut ostaa lipun etukäteen netistä, mutta paikanpäältä saan 50% alennuksen näyttämällä Student <26 korttia, joten astuin jonon perälle. Jono vetikin melko hyvin, mutta jonottaessa rupesi ärsyttämään ihmisiset, jotka haluavat nähdä talon vaikka eivät tiedä mitään Anne Frankistä... Karkeasti sanoen 10% vieraista on edes lukenut itse kirjan, saatikka sitten ottanut selvää taustoista...


Kuitenkin 45min jonottamisen jälkeen pääsin sisälle, jossa selvisi että en saakkaan alennusta... Olihan minulla rahaa tottakai, mutta jos olisin tiennyt tämän niin olisin voinut ostaa lipun netistä ja vain marssia sisään. Talon sisällä ei saanut kuvata, koska vierailijoita oli niin paljon ja talo oli pieni. Näyttely oli rakennettu varsin fiksusti niin, että talon alemmissa kerroksissa kerrottiin taustoja ja näytettiin videoita, kun taas kaksi ylintä kerrosta oli itse talo. Kaikkialla seinillä oli lainauksia Annen päiväkirja merkinnöistä ja tunnelmaa oli muutenkin rakennettu varsin hyvin. 


Itse piilopaikkaan mentiin salaisen oven kautta, ihan niinkuin Frankin perhe teki sodan aikana. Pieni metrin korkuinen oviaukko oli peitetty kirjahyllyllä, joka piti työntää sivuun. Talosta olen nähnyt kuvia miljoona kertaa, joten kiertely siellä oli enemmänkin fiilistelyä. Kaikki huoneet oli jätetty siihen kuntoon, mihin ne jäivät vuonna 1944 ja kattoikkunasta näkyi sama kirkon torni, minkä Frankit näkivät melkein 70-vuotta sitten. Talon jälkeen viimeisessä näyttelyhuoneessa korokkeella oli itse päiväkirja. Huoneessa oli myös muut Annen muistikirjat, koska hänhän kirjoitti päiväkirjan lisäksi myös novelleja sekä teki muistiinpanoja kuninkaallisista ja hänen lukemistaan kirjoista.


Näin päättyi siis minun Anne Frank tutkiskeluni, reissun aikana näin siis synagogan, missä Annen vanhemmat menivät naimisiin (Saksassa), näyttelyn Annen elämästä Ranskassa sekä itse talon Amsterdamissa. Ostin Ranskasta Annen elämänkerran ja Amsterdamista löysin kirjan, joka kertoo Annen päivittäisistä rutiineista ja kiinnostuksen kohteista. Poistuin talosta ja lähdin kohti Hard Rock Cafea, mikä olikin vain kilometrin päässä. Matkalla törmäsin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan viralliseen Ben&Jerrys jäätelöbaariin, joten matkalla syömään ostin ensimmäiseksi jälkiruuan. Jäätelöön tuli mansikkaa, toffeeta, suklaata, keksiä, juustokakkua, vadelmia, suklaakakkua sekä mustikkaa, joten eihän tuolla combolla voi mennä metsään:) 



Hard Rock Cafe olikin aika ruma, mutta sisältä löytyi kiinnostavin esine, minkä olen tähän asti nähnyt, nimittäin Eddie Van Halenin alkuperäinen Frankenstrat! Olen itsekkin rakentanut yhden tuollaisen kitaran itselleni, ja Eddie teki tuon saman jutun parikymppisenä jannuna. Ja Van Halenin veljeksethän ovat kotoisin Hollannista, joten ei paha! Ravintola oli kuitenkin täynnä, joten palasin jonkin matkaa takaisin tuttuun Burger Kingiin. Double Whopper oli taaskin pelkkää rautaa, joten loistavan ruuan jälkeen palasin takaisin juna-asemalle ja rupesin etsimään junaa takaisin Tisseltiin.




Löysinkin suoran junan Mecheleniin, joten menin siihen ja kahden tunnin matkan jälkeen olin jo kotona. Kotona pakkailinkin jo laukkuja, 23,7kg on aika sopiva paino:D Pyysin pomolta vielä firman paidan muistoksi, nyt saa Robert Lauwers hyvää mainosta Suomessa! Nukkumaan pääsin vasta keskiyön jälkeen, aamulla herätys viideltä joten varmasti skarppina ollaan:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti