tiistai 15. toukokuuta 2012

Ypres

In a foreign field he lay
lonely soldier unknown grave
on his dying words he prays
tell the tale of Paschendale 

Song
Lyrics

Sori, harvemmin ketään kiinnostaa kuunnella muiden linkittämiä biisejä jne, mutta Iron Maidenin Paschendale kyllä kuvaa taistelua niin hyvin, että oli pakko pistää linkki tänne. Adrian Smith (kitaristi) istui siis samassa autossa ja kiersi samoja kenttiä kuin minä, jonka jälkeen hän kirjoitti tämän biisin...

09.13 Nousen junaan Kapelle op den bosin pysäkiltä, juna on aivan täynnä vanhuksia ja joudun seisomaan 45 minuutin matkan Genttiin... Gentissä junan vaihto, jonka jälkeen junassa on vielä enemmän porukkaa, joudun taas seisomaan puoltoista tuntia paikoillani...
11.33 Saavun Ypresiin, kaupunkiin joka oli 1. maailmansodan varmasti keskeisin paikka. Astun ulos juna-asemalta, näen tämän:
Kaupungissa on perinteinen cat-parade, jota on saapunut seuraamaan yli 15 000 ihmistä, lähinnä kissoja rakastavia vanhoja mummoja... HÄH?? Kävelen kuuluisalle Cloth Hall talolle, jonka tornista tehty kopio on nähtävillä Lontoossa, Big Ben nimittäin...

Cloth Hall pommitettiin luonnollisesti ensimmäisessä maailmansodassa raunioiksi, mutta vuosien 1933-1967 välillä se rakennettiin uudelleen. Vanhoina aikoina kaikki Belgian kissat (black magic...) yritettiin hävittää pudottamalla ne Cloth Hallin tornista alas, tämän takia paraati siis järjestettiin. Nykyään talossa on maailman suurin ensimmäisen maailmansodan museo, jonne meneminen oli yksi reissun päätavoitteista, mutta eih... Museo oli suljettu remontin takia ja se avataan uudelleen vasta kesäkuun puolivälissä... Pitääkö tehdä ensi vuonna uusi reissu Belgiaan? Hmm...

Kävin ostamassa turisti-infosta erittäin kiinnostavan kirjan Belgiasta ensimmäisessä maailmansodassa, kirjassa on paljon kuvia Belgian sotamuseosta, jonne minun oli viime viikolla tarkoitus mennä. Brysselissä sijaitseva museo on varmaan sitten tämän viikon juttu, odotan erittäin suurella mielenkiinnolla:D

12.14 Ihmiset tuijottavat minua, johtuu varmaan siitä että kuljen edelleen huppu päällä ja aurinkolasit päässä jotten palaisi enää yhtään pahemmin auringossa. Alennun kuitenkin viimein ostamaan aurinkorasvaa, vaikka hetken ajattelinkin näyttää ihmisille Beavis&Butthead paitani ja jauhaa cornholiosta... Okei jos tekään ette tajunneet, tuskin vanhat mummotkaan:)

12.20 Lähden kiertelemään turistikierroksia tarjoavia firmoja, mutta kaksi ekaa ovat paraatin takia kiinni. Kolmas kerta toden sanoo ja ilmottaudun 14.30-17.00 kierrokselle eteläisen alueen pelloilla. Hinta on aika kallis 30e, mutta toisaalta haluan pois tästä mummoja täynnä olevasta kaupungista.

12.52 Kävelen kaupungin laitamilla kaupungin muuria seuraten, kunnes huomaan englantilaisen "history pubin". Seinällä on mainos ensimmäisen maailmansodan museosta, jonne sisäänpääsy on jossain pubin takaovella. Pienestä epäilystä huolimatta ostan kolmen euron sisäänpääsytiketin ja menen sisään. Päätös olikin loistava, koska museo on varastohalliin rakennettu 120 metriä pitkä kiemurteleva juoksuhauta, jonka lattia on mutainen, katto on naamiointiverkkoa ja kaiuttimista kuuluu lähes Manowarin konserttivolyymillä kranaattien räjähdyksiä ja ihmisten avunhuutoja. Juoksuhaudassa oli huoneita, joissa oli sitten valokuvia, aseita, lavastettuja tilanteita jne. Jokaisen huoneen kohdalla oli kunnon selitykset asiasta englanniksi, joten kokemus oli hieno. Olin myös ainoa ihminen museossa sillä hetkellä, joten tunnelma oli jopa hieman ahdistava. Käytävät olivat pimeitä, joten kuvista ei tullut yhtään mitään:
Yhdessä huoneessa oli leikkauspöytä, vanhoja leikkausvälineitä ja takana aika karu kuva sotilaasta, jonka pää oli lähtenyt irti... Ei ehkä kovin pelottavaa elokuvissa, mutta livenä aidon kuvan näkeminen pimeässä juoksuhaudassa yksin, samalla kun ympärillä kuuluu ihmisten kiljumista ja kranaattien räjähdyksiä = aika muikee tunne.

13.17 Museon vieressä oli yksi Ypresin 161 hautausmaasta, tällä kertaa commonwealthin (britit, aussit, kanadalaiset jne). Ranskalaisilla on ristit, muilla on hautakivet. Hautakivien yläosassa on vaakuna siitä, missä armeijassa sotilas on palvellut. Alaosassa on persoonallinen teksti, yleensä sotilaan viimeisen kirjeen viimeinen lause. Tuntemattomien sotilaiden (joita on paljon...) haudoilla lukee "soldier of great war, nown unto god". Sodan alussa omaiset hankkivat erilaisia hautakiviä, mutta hyvin pian kaikista hautakivistä tehtiin samanlaisia ja hautakiviä alettiin kerätä omiin ryhmiinsä. Uusi-Seelantilaiset perustivat monumenttinsa mahdollisimman lähelle taistelukenttiä, kun taas muut maat rakensivat monumenttinsa omalle maaperälleen. Yhdysvallat lennätti noin puolet sotilaistaan takaisin kotimaahan.
13.57 Ostan ranskalaisia ruuaksi ja kävelen Menin gatelle, joka on ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden sotilaiden muistoksi rakennettu muistomerkki. Portin seiniin on hakattu kaikkien kateissa olevien sotilaiden nimet, yli 54 000 nimeä... Paraati alkoi täältä ja jatkui pääkatua torin läpi aina kadun päässä olevalle juna-asemalle asti.

14.30 Kiertoajelu starttaa, tänään osallistujia on paraatin takia vain kaksi: minä ja vanhempi englantilainen herrasmies. Kerkesin jutella miehen kanssa muutaman minuutin ennen lähtöä ja huomasin miten aloin vahingossa matkia englantilaista murretta:D

Lähdimme ajamaan kaupungista ulos ja sanoin oppaalle että olen Skandinaviasta kotoisin (harvempi osaa sijoittaa Suomea kartalle, ihan oikeasti...). Opas iski jarrut pohjaan ja osoitti vieressä olevaa peltoa, jonka ympärillä kulki normaali piikkilanka-aita. Opas kertoi että aidan pylväät on valmistettu Ruotsissa 1914, jonka jälkeen ne tuotiin tänne puolustusasemien vahvistamisen avuksi. WW1 is still here...

14.54 Ensimmäinen pysähdys on Commonwealthin hautausmaalla, vaikka totesin oppaalle alussa että hautausmaat eivät hirveästi minua kiinnosta. Opas kuitenkin tajusi tämän varsin hyvin ja opetti minua "lukemaan" hautakiviä, juuri nuita juttuja mitä tuolla ylhäällä jo kirjoittelin. Opin armeijojen symbolit ja opas näytti minulle yhden melko pysäyttävän epitahin (eli sen viimeisen kirjeen viimeisen rivin):  "I´m allright mother, cheerio!" Pari minuuttia tuon jälkeen 22-vuotias Harold Rowland Hill Austaalian asevoimista makasi neljässä osassa kranaatin synnyttämässä kraaterissa... Kotiin lähetettiin tottakai kirje "teidän poikanne kuoli erittäin nopeasti päähän ammuttuun luotiin" ja poika dyykattiin samaan riviin muiden junnujen kanssa.
Seuraavaksi opas näytti viiden hautakiven rivin, joiden ruumit olivat ensimmäisiä dna:n avulla tunnistettuja. Vuonna 2007 tehtiin tieremonttia ja tien alta löytyi viisi erittäin hyvin säilynyttä ruumista. Nykyajan tekniikoilla 3/5 ruumista pystyttiin tunnistamaan seuraavalla tavalla:
1. Kypärästä näki maan, missä sotilas palveli
2. Joukko-osasto pystyttiin päättelemään vaatteitten jäännöksistä ja taskussa olleista tavaroista (tiettyjä luoteja jne.)
3. Sotilaiden pituudet mitattiin ja koska armeija tilastoi kaiken, pituuksien avulla saatiin haravoitua n. 20 miestä, joiden ruumis saattoi olla kyseessä.
4. Perheiltä otettiin dna:t, ja niitä verrattiin ruumiiden vastaaviin.
15.22 Hill 60, armeijan antama nimi 60 metriä merenpinnan yläpuolella olevalla mäelle. Vieressä Hill62, Hill59 jne. Britit ja Ranska siis pyrkivät pääsemään Saksan valtaamiin satamiin, koska saksalaisten uboat sukellusveneet tekivät tuhojaan merellä. Sukellusveneitä ei pystytty pysäyttämään merellä, joten päätettiin iskeä satamiin. Hill 60 oli saksalaisten hallussa ja sieltä oli loistava näkymä Ypresiin ja myös Ranskan 4. suurimpaan kaupunkiin Lilleen, jonne olen tänä lauantaina menossa:) Saksalaisten tykistö oli helppo sijoittaa mäen taakse, koska ensimmäisen maailmansodan aikaan britit eivät voineet ampua sinne, minne he eivät nähneet, eli mäen taakse. Brittien piti siis vallata Hill 60, joten he keksivät suunnitelman kaivaa tunneleita mäen alle ja asentaa sinne 500 000kg (!!!) räjähteitä 19 eri kohtaan.

Kun saksalaisilla tunnelinkaivajat olivat vankeja ja rangaistusta suorittamassa olevia sotilaita, britit toivat taistelukentille maan parhaat kaivosmiehet ja he alkoivat suorittaa tätä erittäin vaativaa tehtävää. Heidän täytyi aloittaa 600 metrin päästä mäeltä, koska saksalaiset eivät saaneet nähdä heitä.  Tunnelia kaivettiin kuusi kuukautta, mutta miinat räjäytettiin vasta vuoden päästä, koska ensimmäisenä piti voittaa taistelu Sommessa. Vuoden ajan joka toinen viikko jonkin rohkean sotilaan piti ryömiä 600 metrin matka tunnelissa ja tarkistaa onko kaikki vielä kunnossa. Tunnelissa oli neljä räjäytyskaapelia kaiken varalta, jotta edes joku toimisi kun räjäytys tehdään.
Pienen punaisen ympyrän sisällä on paikka mistä tunneli aloitettiin. Mäki on aivan minun takana. Taivaanrannassa n. 15 kilometrin päässä pohjoisessa näkyy Ypres.
Räjäytys tehtiin viimein kolmelta aamuyöllä ja kaikki 19 miinaa (=500 000kg) räjäytettiin kerralla. Räjäytys on maailmanhistorian suurin ja se kuului Lontooseen asti. Saksalaiset lähtivät karkuun, mutta brititkään eivät olleet valmistautuneet taisteluun riittävän hyvin ja pian he menettivät mäen uudelleen. Neljän vuoden aikana mäki vaihtoi omistajaa 16 kertaa.
Sodan aikana maa vettyi niin pahasti, että nykyään maassa on monta metriä kovaa savea. Tämän takia sadevesi ei enää imeydy maahan ja kraaterin vedenpinta kasvaa joka vuosi.

16.38 The Christmas truce, joulun ihme. Ensimmäisenä jouluna kenraalit lähtivät lomille, mutta sotilaat jäivät juoksuhautoihin. Englantilainen sotilas halusi tervehtiä saksalaisia, joten hän pisti kuusen oksan aseen piippuun ja nousi erittäin hitaasti juoksuhaudasta. Hän käveli läpi no mans landin saksalaisten luo ja kätteli heitä. Pian myös muut seurasivat ja kohta koko divisioona (12 000 miestä) oli saksalaisten kanssa vaihtamassa lahjoja (taskusta löytyttä suklaata, tupakkaa jne). Pian keksittiin idea, että pelataan jalkapalloa, joten pojat pelasivat joulun yli, kunnes kenraalit saapuivat takaisin. Kenraalit suuttuivat tästä, koska he halusivat sotia, ja heidän piti vaihtaa divisioonien paikkoja, koska sotilaat eivät enää halunneet ampua tutuksi tulleita saksalaisia. Ensi jouluna kukaan ei lähtenyt lomille, ja tapauksesta oltiin hiljaa koko sodan ajan. Nykyään ihmiset ovat itse pystyttäneet paikalle kivan monumentin:
Ristin ympärillä on siis jalkapalloja:)
Lisäksi käytiin katsomassa paikka, missä viestimies Adolf Hitler palveli 1. maailmansodassa ja katseltiin taistelukenttiä ihan yleisesti.

17.17 Palaan takaisin kaupunkiin, päätän mennä kebab paikkaan, minkä näin aamulla. Ravintola on kadun toisella puolella, mutta joudun kiertämään 25 minuuttia pitkän reitin päästäkseni kadun toiselle puolelle.
19.33 Annoin kebab paikan tarjoilijalle 20e, jotta voin maksaa 12e laskun. Tarjoilija kiittää ja juoksee takahuoneeseen olettaen, että kyseessä on tippi... Odotin pari minuuttia ja lopulta oli pakko mennä kysymään rahoja takaisin, koska täällä ei anneta tippiä, eikä varsinkaan 50% ruuan hinnasta! Prkl, jo toinen huono kokemus turkkilaisten kanssa tällä reissulla, viimeksi kioskin myyjä ei meinannut antaa seteliä takaisin Brysselissä...

Lähden junalla kohti kotia ja juna on taas aivan täynnä. 2h seisomisen jälkeen olen viimein kotona klo. 21.48. Seuraavana päivänä kuudelta herätys ja töihin, elämä on ehanaa!

2 kommenttia:

  1. Minäki haluun Belgiaan! :c Tuli sellane tunne, ku lukee näitä sun juttujas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan 2. kesäkuuta kattoo steel pantheria tänne! :D

      Poista