tiistai 29. toukokuuta 2012

Luxemburg part 2

Illalla lähdin tutustumaan itse keskustaan, joka on perus vanhakaupunki. Tori oli ihan normikamaa, mutta viereisellä aukealla oli ulkoilmakonsertti, jossa big band soitti Tina Turnerin ja Whitney Houstonin hyminä klassikkoja, ihan ok kamaa...
Square market

Paljon populaa lavalla.
Keikan aikana menin syömään aukion laidalla olevaan Quickiin, Luxemburgissa ihmiset puhuukin joko saksaa tai ranskaa, joten saksalla piti pärjäillä koko reissun ajan. Tsekkasin vielä suurherttuan palatsin ja sitten vetäydyin hostellille.
Huimaavan iso palatsi.
Charles de Gaullen katu löytyi Luxistakin. Myös John F. Kennedyllä oli oma katu.
 Hostelli olikin aivan loistava, tilat olivat aivan uudet ja suihkuihin ei tarvinnut jonottaa minuuttiakaan. Hostellissa oli kuitenkin partiolaisia jenkeistä, joten yöllä käytäviltä kuului melko muikee mekkala:) Aamulla yritin ottaa puhelimen laturista, mutta puhelin näyttikin black screeniä ja akku oli täysin tyhjä... En ollut varma oliko vika laturissa vai puhelimessa, mutta muutaman minuutin säätämisen jälkeen sain akkuun hieman virtaa ja lähdin kaupungille. Lähdinkin suoraan holokaustimuseolle vähän kaupungin ulkopuolella, mutta sekin oli remontissa, niinkuin kaikki muutkin museot reissun aikana... (Brysselin sotamuseo, Ypresin sotamuseo, Mechelenin holokaustimuseo, Breendonkin keskitysleiri osaksi jne)
Muistomerkki jutkuille.
Museo jutkuille, rakennus on vanha juna-asema, jota käytettiin juutalaisten kuljetukseen keskitysleireille.

















Tulomatkalla näin tehtaan, joka tekee Wurthin muttereita yms. kamaa ja tehtaan vieressä oli aika hieno silta:

Kuvasta ei erota, että kaikki jänteen ovat itseasiassa isoja kiintoavaimia ja ne on kiinnitetty siltaan 50cm halkaisijalla olevilla muttereilla. Muutenkin tuo silta oli kasattu isoista pulteista ja muttereista, perus Wurthin kamaa siis:)

Lähdin junalla kohti Ettelbruckia 30km pohjoiseen, mutta koska raiteita oltiin korjaamassa jouduin ottamaan bussin 10km itäänpäin ja lähtemään sieltä. Ettelbruckin torilla Yhdysvaltojen kenraali George S. Patton piti kuuluisan puheen kolmannelle armeijalleen ja kaupungissa on myös Patton museo.
4100 ihmisen Ettelbruck

Hotelli, mihin Luxemburgin hallitus pakeni sodan alettua.
Tämän jälkeen kännykästäni loppui akku, joten loppupäivältä ei olekkaan kuvia:/ Patton museo oli melko kiinnostava ja kiersin siellä tunnin verran + ostin kirjan Ardennien taistelusta.

Museon nettisivut löytyvät täältä: Patton museo

Ardennien taistelu oli siis Hitlerin viimeinen yritys pelastaa Saksa 2. maailmansodassa. Hän hyökkäsi läpi Luxemburgin koittaen vallata Antwerpen uudelleen. Antwerpenin satama oli elintärkeä, ja ilman sitä liittoutuneet eivät saisi ruokaa joukoilleen Ranskassa sekä Benelux maissa. Jenkkien Eisenhower valjasti Pattonin puolustamaan Luxemburgia ja Patton johdattikin joukkonsa sankarillisesti aina Trierin kaupunkiin asti, minkä hän valtasi ennenkuin Eisenhower oli antanut edes lupaa hyökkäämiselle.

Ettelbruckin jälkeen jatkoin junalla matkaa kohti Diekirchiä, jossa sijaitsee Luxemburgin sotamuseo. Diekirch on ihan älyttömän hieno pikku kylä ja paikalla oli lähinnä jenkkituristeja ihailemassa sotasankareitaan.
Kylä oli mäkien ja linnojen ympäröimä ja sen läpi virtasi pieni joki.

 Sotamuseo olikin melko iso ja erittäin kiinnostava. 3e sisäänpääsymaksun (Student <26 kortilla saa joka museosta ja ruokapaikasta alennusta:) jälkeen tutustuin museoon, joka oli täynnä jenkkien aseita ja tankkeja. Kiinnostavin osa oli osasto, mihin oli lavastettu kuuluisia kuvia sodan ajalta. Yhteen huoneeseen oli mm. lavastettu tilanne talven ajalta, kun jenkit vetävät lumihangessa venettä perässään. Jenkeillähän ei siis ollut mitään talvivarusteita, kypärätkin vain maalattiin valkoiseksi ja puvun päälle vedettiin valkoinen lakana.

Museon jälkeen menin junalla takaisin Luxemburg cityyn ja katselin aikatauluja Brysseliin. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kännykässäni, mutta koska akku oli loppu ajelin junalla ensin Arloniin, sitten Namuriin, Brysseliin, Mecheleniin ja Willebroekiin, koska en tiennyt minne junat olivat menossa. Neljän vaihdon jälkeen olin yhdeksän aikaan perillä Tisseltissä, joten ei siinä nyt niin kauan mennyt. Kotona purin kännykän laturia ja huomasin että se oli rikki, joten nyt pitää latailla kännykkää tietokoneen kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti