tiistai 29. toukokuuta 2012

Luxembourg, part 1

"Tervetuloa Luxemburgiin, mutta varatkaa toki jotain tekemistä myös iltapäivälle"
 - Conan O` Brien

Luxemburg, tuo maa joka pölli lippunsa Alankomailta ja jonka läpi ajaa 10 minuutissa. Luxemburg perustettiin 963 ja alun perin se oli pelkkä linnoitus kahden roomalaistien risteyksessä. Luulin jo että suomalaiset keksivät jotain itse kuvatessaan Suomenlinnaa Pohjoisen Gibraltariksi, mutta Luxemburg teki sen jo 200 vuotta ennen Suomea... Kun Belgia itsenäistyi 1830, Luxemburg jaettiin kahteen osaan, Belgialle ja Alankomaille kummallekkin omat osat. Ikivanhan lain mukaan Luxemburgia ei voi hallita nainen (viisaita miehiä tuolla Luxissa:D, joten 1890 Alankomaiden uuden kuningattaren takia toisesta osasta kehittyi oma maa.

Junamatka kesti 3,5h ja juna-asema oli pääkaupungin Luxemburg cityn laitamilla. Hurjan ½ minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa, joka onkin yksi hienoimmista paikoista missä olen käynyt. Kaupunkia ympäröi rotko, ja kaupungin alla on edelleen 12 kilometriä tunneleita, joita sinne on aikojen saatossa kaivettu kaupungin puolustusta varten. Alun perin tunneleita oli yli 24 kilometriä, mutta 1867 Luxemburgista tuli puolueeton valtio ja kaikki mahdolliset armeijan linnoitukset purettiin. Aivan kaikkea ei voitu kuitenkaan purkaa, koska aikojen saatossa tunnelien yläpuolelle oli rakennettu kaupunki täyteen taloja.
Juna-asema oli tuollapäin.

Toisessa suunnassa alkoikin itse keskusta. Kuvassa myös Euroopan suurin kivisilta (onkohan muka oikeasti??)

Ensimmäiseksi lähdin opastetulle kierrokselle kasematteihin, joka kesti n. 40 minuuttia, hinta oli huimaava 3e. Kierroksella käveltiin kilometrin pätkä tunneleita, samalla kun opas kertoi kasemattien erilaisista käyttötarkoituksista. 2. maailmansodan aikana siviilit menivät tunneleihin piiloon pommituksilta, eivätkä olosuhteet olleet häävejä... Kasemateissa oli sen verran pimeää, etten saanut kunnon kuvia sisätiloista:/

Seuraavaksi lähdin kävelemään viiden kilometrin päässä kaupungista olevalle Yhdysvaltojen sotilashautausmaalle. Hautausmaalle on haudattu myös USA:n kolmannen armeijan johtaja George S. Patton, joka vaikutti mm. Afrikan maihinnousussa sekä Ardennien taistelussa.
Hautausmaalle oli helppo löytää seuraamalla vain Pattonin omaa katua:)

Maisemat olivat koko matkan varsin mukavia, mutta en ole niin varma että saiko noita teitä kävellä...
 En olekkaan ennen käynyt jenkeissä, joten ylitin raja-aseman ja astuin Yhdysvaltojen maaperälle, missä elää parikymmentä jenkkiä huolehtimassa hautausmaasta.
Hautausmaalla oli iso monumentti sodan uhreille, muutama infotaulu sekä 5000 hautaa. Hautausmaa suljettiin viideltä, joten juuri kun olin lähdössä pois, alkoi soimaan Star Spangled Banner... Kaikki hautausmaalla olleet jenkkipartiolaiset, vanhat patut sekä lapsiperheet pysähtyivät ja osa teki vielä saluten Yhdysvaltojen lipulle:D


Pattonin hautakivi katsoo kohti kolmatta armeijaa...
Kävelin takaisin ja vierailin saksalaisella hautausmaalla, kontrasti oli melkoinen... Hautausmaa oli aivan hostellin vieressä, mutta loput reissusta saatte kuulla tarinan kakkososassa...

Eikö oo hieno? Hautakivet on melkein jaksettu pistää riviin ja miehiäkin on haudattu 2kpl per hautakivi... Kiviä oli siis muutama sata, koska saksalaiset eivät jaksaneet panostaa hautausmaihin vaan hautasivat miehet sinne, minne he olivat kaatuneet.

Huomenna siis lisää lauantai illasta sekä sunnuntai päivästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti