tiistai 29. toukokuuta 2012

Luxemburg part 2

Illalla lähdin tutustumaan itse keskustaan, joka on perus vanhakaupunki. Tori oli ihan normikamaa, mutta viereisellä aukealla oli ulkoilmakonsertti, jossa big band soitti Tina Turnerin ja Whitney Houstonin hyminä klassikkoja, ihan ok kamaa...
Square market

Paljon populaa lavalla.
Keikan aikana menin syömään aukion laidalla olevaan Quickiin, Luxemburgissa ihmiset puhuukin joko saksaa tai ranskaa, joten saksalla piti pärjäillä koko reissun ajan. Tsekkasin vielä suurherttuan palatsin ja sitten vetäydyin hostellille.
Huimaavan iso palatsi.
Charles de Gaullen katu löytyi Luxistakin. Myös John F. Kennedyllä oli oma katu.
 Hostelli olikin aivan loistava, tilat olivat aivan uudet ja suihkuihin ei tarvinnut jonottaa minuuttiakaan. Hostellissa oli kuitenkin partiolaisia jenkeistä, joten yöllä käytäviltä kuului melko muikee mekkala:) Aamulla yritin ottaa puhelimen laturista, mutta puhelin näyttikin black screeniä ja akku oli täysin tyhjä... En ollut varma oliko vika laturissa vai puhelimessa, mutta muutaman minuutin säätämisen jälkeen sain akkuun hieman virtaa ja lähdin kaupungille. Lähdinkin suoraan holokaustimuseolle vähän kaupungin ulkopuolella, mutta sekin oli remontissa, niinkuin kaikki muutkin museot reissun aikana... (Brysselin sotamuseo, Ypresin sotamuseo, Mechelenin holokaustimuseo, Breendonkin keskitysleiri osaksi jne)
Muistomerkki jutkuille.
Museo jutkuille, rakennus on vanha juna-asema, jota käytettiin juutalaisten kuljetukseen keskitysleireille.

















Tulomatkalla näin tehtaan, joka tekee Wurthin muttereita yms. kamaa ja tehtaan vieressä oli aika hieno silta:

Kuvasta ei erota, että kaikki jänteen ovat itseasiassa isoja kiintoavaimia ja ne on kiinnitetty siltaan 50cm halkaisijalla olevilla muttereilla. Muutenkin tuo silta oli kasattu isoista pulteista ja muttereista, perus Wurthin kamaa siis:)

Lähdin junalla kohti Ettelbruckia 30km pohjoiseen, mutta koska raiteita oltiin korjaamassa jouduin ottamaan bussin 10km itäänpäin ja lähtemään sieltä. Ettelbruckin torilla Yhdysvaltojen kenraali George S. Patton piti kuuluisan puheen kolmannelle armeijalleen ja kaupungissa on myös Patton museo.
4100 ihmisen Ettelbruck

Hotelli, mihin Luxemburgin hallitus pakeni sodan alettua.
Tämän jälkeen kännykästäni loppui akku, joten loppupäivältä ei olekkaan kuvia:/ Patton museo oli melko kiinnostava ja kiersin siellä tunnin verran + ostin kirjan Ardennien taistelusta.

Museon nettisivut löytyvät täältä: Patton museo

Ardennien taistelu oli siis Hitlerin viimeinen yritys pelastaa Saksa 2. maailmansodassa. Hän hyökkäsi läpi Luxemburgin koittaen vallata Antwerpen uudelleen. Antwerpenin satama oli elintärkeä, ja ilman sitä liittoutuneet eivät saisi ruokaa joukoilleen Ranskassa sekä Benelux maissa. Jenkkien Eisenhower valjasti Pattonin puolustamaan Luxemburgia ja Patton johdattikin joukkonsa sankarillisesti aina Trierin kaupunkiin asti, minkä hän valtasi ennenkuin Eisenhower oli antanut edes lupaa hyökkäämiselle.

Ettelbruckin jälkeen jatkoin junalla matkaa kohti Diekirchiä, jossa sijaitsee Luxemburgin sotamuseo. Diekirch on ihan älyttömän hieno pikku kylä ja paikalla oli lähinnä jenkkituristeja ihailemassa sotasankareitaan.
Kylä oli mäkien ja linnojen ympäröimä ja sen läpi virtasi pieni joki.

 Sotamuseo olikin melko iso ja erittäin kiinnostava. 3e sisäänpääsymaksun (Student <26 kortilla saa joka museosta ja ruokapaikasta alennusta:) jälkeen tutustuin museoon, joka oli täynnä jenkkien aseita ja tankkeja. Kiinnostavin osa oli osasto, mihin oli lavastettu kuuluisia kuvia sodan ajalta. Yhteen huoneeseen oli mm. lavastettu tilanne talven ajalta, kun jenkit vetävät lumihangessa venettä perässään. Jenkeillähän ei siis ollut mitään talvivarusteita, kypärätkin vain maalattiin valkoiseksi ja puvun päälle vedettiin valkoinen lakana.

Museon jälkeen menin junalla takaisin Luxemburg cityyn ja katselin aikatauluja Brysseliin. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kännykässäni, mutta koska akku oli loppu ajelin junalla ensin Arloniin, sitten Namuriin, Brysseliin, Mecheleniin ja Willebroekiin, koska en tiennyt minne junat olivat menossa. Neljän vaihdon jälkeen olin yhdeksän aikaan perillä Tisseltissä, joten ei siinä nyt niin kauan mennyt. Kotona purin kännykän laturia ja huomasin että se oli rikki, joten nyt pitää latailla kännykkää tietokoneen kautta.

Luxembourg, part 1

"Tervetuloa Luxemburgiin, mutta varatkaa toki jotain tekemistä myös iltapäivälle"
 - Conan O` Brien

Luxemburg, tuo maa joka pölli lippunsa Alankomailta ja jonka läpi ajaa 10 minuutissa. Luxemburg perustettiin 963 ja alun perin se oli pelkkä linnoitus kahden roomalaistien risteyksessä. Luulin jo että suomalaiset keksivät jotain itse kuvatessaan Suomenlinnaa Pohjoisen Gibraltariksi, mutta Luxemburg teki sen jo 200 vuotta ennen Suomea... Kun Belgia itsenäistyi 1830, Luxemburg jaettiin kahteen osaan, Belgialle ja Alankomaille kummallekkin omat osat. Ikivanhan lain mukaan Luxemburgia ei voi hallita nainen (viisaita miehiä tuolla Luxissa:D, joten 1890 Alankomaiden uuden kuningattaren takia toisesta osasta kehittyi oma maa.

Junamatka kesti 3,5h ja juna-asema oli pääkaupungin Luxemburg cityn laitamilla. Hurjan ½ minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa, joka onkin yksi hienoimmista paikoista missä olen käynyt. Kaupunkia ympäröi rotko, ja kaupungin alla on edelleen 12 kilometriä tunneleita, joita sinne on aikojen saatossa kaivettu kaupungin puolustusta varten. Alun perin tunneleita oli yli 24 kilometriä, mutta 1867 Luxemburgista tuli puolueeton valtio ja kaikki mahdolliset armeijan linnoitukset purettiin. Aivan kaikkea ei voitu kuitenkaan purkaa, koska aikojen saatossa tunnelien yläpuolelle oli rakennettu kaupunki täyteen taloja.
Juna-asema oli tuollapäin.

Toisessa suunnassa alkoikin itse keskusta. Kuvassa myös Euroopan suurin kivisilta (onkohan muka oikeasti??)

Ensimmäiseksi lähdin opastetulle kierrokselle kasematteihin, joka kesti n. 40 minuuttia, hinta oli huimaava 3e. Kierroksella käveltiin kilometrin pätkä tunneleita, samalla kun opas kertoi kasemattien erilaisista käyttötarkoituksista. 2. maailmansodan aikana siviilit menivät tunneleihin piiloon pommituksilta, eivätkä olosuhteet olleet häävejä... Kasemateissa oli sen verran pimeää, etten saanut kunnon kuvia sisätiloista:/

Seuraavaksi lähdin kävelemään viiden kilometrin päässä kaupungista olevalle Yhdysvaltojen sotilashautausmaalle. Hautausmaalle on haudattu myös USA:n kolmannen armeijan johtaja George S. Patton, joka vaikutti mm. Afrikan maihinnousussa sekä Ardennien taistelussa.
Hautausmaalle oli helppo löytää seuraamalla vain Pattonin omaa katua:)

Maisemat olivat koko matkan varsin mukavia, mutta en ole niin varma että saiko noita teitä kävellä...
 En olekkaan ennen käynyt jenkeissä, joten ylitin raja-aseman ja astuin Yhdysvaltojen maaperälle, missä elää parikymmentä jenkkiä huolehtimassa hautausmaasta.
Hautausmaalla oli iso monumentti sodan uhreille, muutama infotaulu sekä 5000 hautaa. Hautausmaa suljettiin viideltä, joten juuri kun olin lähdössä pois, alkoi soimaan Star Spangled Banner... Kaikki hautausmaalla olleet jenkkipartiolaiset, vanhat patut sekä lapsiperheet pysähtyivät ja osa teki vielä saluten Yhdysvaltojen lipulle:D


Pattonin hautakivi katsoo kohti kolmatta armeijaa...
Kävelin takaisin ja vierailin saksalaisella hautausmaalla, kontrasti oli melkoinen... Hautausmaa oli aivan hostellin vieressä, mutta loput reissusta saatte kuulla tarinan kakkososassa...

Eikö oo hieno? Hautakivet on melkein jaksettu pistää riviin ja miehiäkin on haudattu 2kpl per hautakivi... Kiviä oli siis muutama sata, koska saksalaiset eivät jaksaneet panostaa hautausmaihin vaan hautasivat miehet sinne, minne he olivat kaatuneet.

Huomenna siis lisää lauantai illasta sekä sunnuntai päivästä!

torstai 24. toukokuuta 2012

Turha päivitys

Pakko sanoa että Sunrise Avenue on oikeasti yksi isoimmista bändeistä täällä Belgiassa... Muutama päivä sitten tuli tv:stä niitten stadion keikka jossain ja radiosta tulee joka päivä niitten musiikkia. Minun lisäksi Belgiassa on yksi ihminen, joka käyttää kokoajan aurinkolaseja, eli se laulaja jolle me rakennettiin talo. En vieläkään osaa kirjoittaa hänen nimeään, mutta tietynlaista leijumista on havaittavissa kun hän saapuu työmaalle Audi R8 autollaan, jonka hinta alkaa 202 000 eurosta... Ei siinä mitään, meitä ei hirveästi kiinnosta kelle me tehdään töitä, toisin kuin meidän arkkitehtiä:)

Eilen näin myös julkkiksia, jotka oikeasti kiinnostavat minua, nimittäin Judas Priestin jäbät... Keskellä päivää kun ajettiin Antwerpenin ja Brysselin välissä olevalla valtatiellä tuli vastaan musta bussi, johon oli maalattu tuttu Screaming for vengeance kotka. Kun bussi ajoi lähemmäs, etuikkunalta näkyi "the band" A4 paperi, joten ohiajettaessa olin siis 5m päässä bändistä, jos he ylipäätäänsä olivat sisällä:D Keikkahan oli illalla Antwerpenissä Saxonin kanssa, mutta en jaksanut lähteä. Ensi viikolla tänne saapu Scorpions, mutta samaan aikaan lähden itse Hollantiin festareille (Steel Panther, Anthrax, Slayer jne...).

Jäädyin totaalisesti, kun työmaan ohi ajoi monen kymmenen auton saattue, joka sulki kaikki kadulle vievät tiet. Pian ohi polki pyöräilijöitä, heidän takanaan huoltoautot ja tv-yhtiön autot. Ilmasta kuvaa yksi kamera, vieressä ajaa moottoripyöriä ja lisäksi muutama kamera-auto. Järkytys oli niin iso, etten edes tajunnut hakea kameraa ajoissa. Kyseessä oli siis Ronde van Belgie kilpailu ja 162 kilometrin etappi meni meidän työmaan ohi. Laskeskelin vaan, että paljonko maksaa auton kuorma, kun kyydissä on viisi 4500 euron kilpapolkupyörää:D
Viimesistä viimeset huoltoautot, kun moottiripyörät ovat jo poistuneet kadun laidalta:/
Sunnuntaina Mecheleniin pyöräili kulkue, joka keräsi rahaa syöpää vastaan. Kulkue ajoi 1000km neljässä päivässä, eli kiersi Belgian varmaan kymmenen kertaa... En nähnyt itse pyöräilijöitä, mutta nappasin kuvan kun ihmiset rakensivat lavaa maalialueelle.

Eilen oli minun synttärit, koska viikonloppuna olin reissussa. Täällä kerättiin juuri ensimmäinen mansikkasato, joten sain tuoreen mansikkatäytekakun, ei voi valittaa:P Täällä on ollut +27 kahtena päivänä peräkkäin, joten tänään oli pakko ottaa huppari pois päältä ja antaa käsien grillaantua auringon valossa. Viikonlopuksi on varattu muutaman päivän reissu Luxemburgin pääkaupungissa, olen siellä yötä paikallisessa nuorisohostellissa. Kiinnostaisi vierailla myös lähellä olevassa liittoutuneitten komentopaikassa, josta johdettiin 2. maailmansodan liittoutuneiden hyökkäyksiä Saksaa vastaan.



tiistai 22. toukokuuta 2012

Arkea

Sunnuntai 20.5 

Aamulla heräsin innoissani päivään jolloin piti käydä holokaustimuseossa ja Fort Liezele linnakkeessa. Aamupalan jälkeen poljin kymmenen kilometriä museolle, mutta koko talo oli huputettu ja käynnissä on iso remontti. Tähän asti remontissa ovat olleet sotamuseo Brysselissä, 1. maailmansodan museo Ypresissä, holokaustimuseo Mechelenissä ja mitä vielä:D Ihan hyvähän se on, että paikat pidetään kunnossa, harmi vaan että kaikki pitää tehdä juuri nyt. Poljin takaisin kotiin syömään ja päätin jäädä vain katsomaan Suomen peliä, koska Fort Liezeleen on täsmälleen sama matka kuin Mecheleniin, mutta täysin eri suuntaan.

Illalla päätin, että kun lähden ensi viikolla Hollantiin Fortarock festivaaleille, käyn samalla Amsterdamissa tsekkaamassa Anne Frank museon. Nijmegenissä ei ole majoitusta tarjolla, joten yöpyminen damissa on kätevämpää.

Maanantai 21.5 

Töihin tuttuun tapaan klo. 7.00. Meidän työmaa onkin tältä osin valmis, koska loput seinät ovat ikkunaseiniä ja kirvesmies rakentelee loput talosta. Seuraava työmaa on kolmekerroksinen apteekki vähän kauempana, tällä hetkellä valmiina on iso kellari, johon muurataan väliseiniä. Työmaa on vilkkaan kadun varrella, joten pitää olla melko varovainen nosturin ja materiaalien kanssa. Vanhalla työmaalla onkin riittänyt tavaroiden kuormaamista ja pois viemistä, uusi työmaa on onneksi jo "kalustettu"


Tiistai 22.5

Pomoni vei eilen iPhonensa akun vaihtoon jollekkin paikalliselle ekspertille, mutta tänään kapula ei toiminutkaan. Päivällä päästiin siis ostoksille ostamaan sijaiskännykkä, Nokian halppismalli ofc. Koska yrityksellä on viisi työmaata käynnissä, olin tänään aamulla uudella työmaalla apteekissa ja päivällä sitten olin viimeistelemässä vanhaa työmaata. Eilen petyin pahasti kun illalla ei tullutkaan Top Gearin uusia jaksoja, vaan dokkari Ayrton Sennasta. Dokkari oli kuitenkin varsin hyvä, joten ei niin paha asia jälkikäteen. Viime viikolla Slash oli kilpailemassa TG:ssä hienolla Kia:n perheautolla ja jakson lopussa Slash soitti vielä ohjelman tunnarinkin. Noh, ensi viikolla sitten Top Gearia, tänään olen lähinnä tehnyt kouluhommia ja valmistellut viikonlopun Luxemburgin kahden päivän reissua.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Lille

Lille, tuo kaupunki josta ei tunnu löytyvän mitään tietoa netistä. Yritin etsiä paikkoja, missä käydä, mutta ei yhtikäs mitään... No kuiteskin aamulla heräsin klo. 07.00 ja tänäänhän on minun 18v syntymäpäivä! Viikonloppuna aamupala on aina vähän parempi, tuoretta sämpylää ja leivonnaisia, kun normipäivinä on tarjolla tuoretta ranskanleipää.

Junalla matkustaminen on täällä todella helppoa, eikä ongelmia ole ollut kertaakaan. Menin ekaksi go passilla Belgian rajalle ja ostin sitten sieltä 3,2e maksavan lipun Lilleen rajan toiselle puolelle. Täten kolmen tunnin junamatkan kokonaishinta on ~8e, ei paha! Pariisin ja Lontoon välillä liikennöivä juna pysähtyy Lillessä, joten juna-asema on varsin iso. Itse asiassa asemia on kaksi, ja ne ovat 200m päässä toisistaan. Heti asemalla oli Kentucky Fried Chickenin mainos, joten tänään vissiin syödään kanaa... Myös Burger King kiinnosti luonnollisesti ja netin mukaan niitä löytyy Ranskasta.
Juna-asema Lille Flandre
Juna-asema Lille Europe
Kaupunkia juna-aseman ovelta.
 Ensimmäiseksi kävin tsekkaamassa juna-asemien välissä olevan kauppakeskuksen, josta en tällä kertaa ostanut muuta kun yhden Dream Theaterin cd:n.

Tämän jälkeen ostin juna-asemalta ruuaksi patongin ja lähdin kävelemään kohti Grand Placea. Matkalla oli oikein mukava (ja kallis) ostoskatu, jossa näin tähän asti elämäni parhaimman katusoittajan.

Jäbällä oli ihan peruskattiloita ja ämpäreitä + äly hjuva rytmitaju:)
 Grand Place oli samaa peruskauraa kuin muutkin reissun varrella, vanhoja taloja kahviloineen ja patsas keskellä. Tänään yritin kuitenkin skarpata ja katsella myös kirkot sekä oopperatalot läpi, joten tässäpä muutama kuva.
Grand Place

Oopperatalo

Postitalo
Vähän matkan päästä löytyi toinen aukio, jossa oli taidemuseo ja palatsi. Aukiolla oli myös Coca Cola light rekka, josta sai ilmasta kolaa niin paljon kuin jaksoi juoda:D Jääkylmä (ilmainen) cocis maistui kyllä, joten join sitä ja napsin kuvia.
















Koska kaikki kirjakauppojen turistioppaat olivat ranskaksi, päätin mennä turisti-infoon kyselemään karttaa. Ovella silmiini sattui Anne Frankin nimi, mutta en tajunnut mihin se liittyi. Kysyin oppaalta asiasta, mutta hän vain kömpelösti ympyröi kartasta tietyn kadunkulman ja lähti pois. Päätin kuitenkin etsiä paikan, koska matkaa sinne oli vain 2km. Paikan päältä löytyikin Charles de Gaullen syntymäkoti! De Gaullehan taisteli 1. maailmansodassa Ranskan puolella Sommessa ja Verdunissa haavoittuen kolme kertaa, jonka jälkeen hän soti Puolan armeijassa maailmansotien välissä. 2. maailmansodassa hän oli ainoa, joka osasi kyseenalaistaa Maginot linjan ja kun Ranska antautui, hän pakeni Iso-Britanniaan ja perusti käytännössä itse vastarintajoukot. Hän auttoi liittoutuneita ensin Algerian maihinnousussa ja myöhemmin Normandiassa, sekä marssi juhlittuna sankarina Pariisiin vapauttamaan Ranskan. Hän oli myös kahdesti Ranskan presidentti ja Pariisin lentokenttä on nimetty hänen mukaansa.
Talo, missä de Gaulle syntyi.

Huone, missä de Gaulle syntyi.
Sain lipputiskiltä mukaan 1h pitkän audio guiden, joka oli onneksi englanniksi. Talon kiertelyn jälkeen luin vielä tietokoneelta n. 20min pitkän Charles de Gaullen elämänkerran. Lopuksi menin katsomaan Anna Frank näyttelyä, mutta se olikin rankaksi. Tyydyin siis vain katsomaan näyttelyssä mukana olleen 20min pitkän elokuvan ja ostamaan Anna Frankin elämänkertakirjan.
Iltapäivällä alkoi ankara metsästys, kun yritin löytää ravintolan, joka näyttää Suomi-Venäjä välierän. N. kymmenen ravintolan jälkeen menin samaan ostoskeskukseen kuin aamulla, ja siellähän peli näkyikin oikein isolta screeniltä! Tilasin siis pizzan ja rupesin katsomaan peliä, ruuan jälkeen piti tilata kahdesti jälkiruokaa kun en viitsinyt jäädä vain istumaan pöytään:) Hieman outoa katsoa pelejä, kun muita asiakkaita ei kiinnosta pätkääkään. Junassa takaisin kotiin konduktööri mainitsi kyllä pelin, koska hänen vaimonsa on tällä hetkellä Suomessa matkalla.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Antwerp

Antwerpen onkin vain 15 kilometrin päästä minun kodista, joten matka juna-asemalle ja sieltä Antwerpeniin vei alle tunnin. Antwerpenin juna-asema on varmaan hienoin ikinä näkemäni ja junaraiteet ovat kolmessa eri kerroksessa. Junaraiteita on yhteensä 24, joten asema on lähes yhtä suuri kuin perus lentokentät...
Tää ei oo mun ottama kuva, kännykällä ei pystyny ottaa kunnon kuvaa tuosta sisääntuloaulasta...
Tämäkään ei ole minun ottama kuva, mutta tästä näkee hyvin nuo kolme kerrosta + niiden välissä oleva ravintoloille sekä kahviloille pyhitetty kerros.
Ulos astuttuani edessäni olikin Antwerpenin suurin ostoskatu. Kävin tsekkaamassa muutamia kauppoja, kunnes löysin taivaan: Puman oman vaatekaupan. Juoksin sisälle ja takaseinähän olikin täynnä Ferrari kamaa:) Tykkään lähinnä Leviksen ja Puman vaatteista, joten Puma shopissa katselin parhaita tarjouksia ja mukaan tarttuikin kaksi t-paitaa 95 euron tarjoushintaan:) Myyjä yritti sitkeästi puhua flaamia minulle, vaikka en tajunnutkaan sanaakaan, ihan kuin se auttaisi jos puhuu hitaammin...
Saavuin keskustorille, missä olikin juuri sopivasti kiertoajelu lähdössä liikkeelle. Hyppäsin kyytiin ja koska "juna" oli täynnä, niin pääsin istumaan kuskin viereen. Kuskilta kuulinkin aika paljon extra tietoa ja täytyy sanoa, että on varmaan kiva olla jos osaa puhua sekä flaamia, englantia, saksaa että ranskaa täydellisesti! Kuski siis heitti kaikilla kielillä läppää ihan normaalisti, mitä mekin voitaisiin tehdä jos ei olisi ruotsin ja suomen kieltä...
Kaupungintalo ja toinen tori.
Tänään unohdin ottaa kuvia paikoista, joten Euroopan ensimmäinen pilvenpiirtäjästä ei ole omaa kuvaa. KBC tower rakennettiin 1932 ja se oli korkein pilvenpiirtäjä Euroopassa aina vuoteen 1952 asti. Korkeuttahan tuolla ei ole kuin 96m, mutta ihan kiva pytinki joka tapauksessa.
Kieroajelulla oli lisäksi perus kirkot, puutarhat jne, mutta en oikein jaksa kiinnostua niistä. Ajelun jälkeen kävelin satamaan, joka on siis Euroopan 2. suurin. Satamassa oli iso MAS museo, joka on siis perus kaupungin museo. Museolla oli 1-vuotias synttärit, joten jonotin 20min että sain ilmaista mansikkakakkua:D En kuitenkaan jaksanut jonottaa vajaata tuntia, että pääsisin vierailemaan itse museoon... 
Samalla katselin hieman jokea, mutta satamaan asti en lähtenyt, koska siellä on lähinnä teollisuutta. 1900-luvun vaihteessa, kun suomalaiset lähtivät jenkkeihin töihin, laivat kulkivat yleensä joko Englannin tai Belgian kautta. Antwerpenissä onkin Red Star Linen jäännöksiä siellä täällä, kuten Southamptonissa White Star Linen (jonka kuuluisimman laivan Titanicin kaikki varmaan tietää...). Olen lukenut jonkin verran näistä suomalaisista maahanmuuttajista ja myös paikallinen veljeni tietää paljon tästä aiheesta, joten juttua on riittänyt...

Valitsin uskomattoman huonon paikan ottaa kuvia joesta, mutta pistän nyt kuitenkin muutaman kuvan teille:

Vierailun lopuksi lähdin vierailemaan veljeni suosittelemaan raskaamman musiikin kuuntelijoille suunnattuun paikkaan, josta sai ruokaa sekä cd-levyjä. Kuppila olikin oikeasti kunnon heavy metal mesta ja sisään astuttuani ensimmäisenä alkoi soimaan Avenged Sevenfold:) Kaupan puolessa oli saatanalliset alennusmyynnit, 666 artistia, 666 levyä, 6,66e/kpl. Löysin teemaan sopivan IrMa:n Flight 666 cd:n, joten varsin hjuva reissu.

Ostin Quickistä hampurilaisaterian mukaan ja lähdin ajoissa kotia kohti, huomenna onkin vuorossa Lille!

Ps. Huomasin, että repun sivutaskussa on koko reissun ajan ollut mattoveitsi... Tosi tarkkaan jaksavat siis tonkia lentokentän läpivalaisussa:)

Waterloo - I was defeated, you won the war

Tänään olikin vuorossa ABBA:n tunnetuksi tekemä kylä 15 kilometriä Brysselistä lounaaseen. Kylässä oli nähtävillä kaikenlaista kamaa vuodelta 1815, jolloin kääpiökasvuinen ranskalainen Napoleon otti osumaa joukkojensa kanssa. Ennen tätä kaikkea kävin kuitenkin surffailemassa muutaman tunnin Brysselissä.

Liian aikaisen herätyksen jälkeen lähdin Brysseliin, jossa kävelin suoraan muutaman kilometrin matkan Royal Military museolle, joka perustettiin vuoden 1910 maailmannäyttelyä varten. Sadan vuoden aikana museolle onkin kertynyt jonkin verran kamaa, joten tunnin kiertelyn jälkeen päätin yksinkertaisesti luovuttaa ja jättää museon kiertämisen jollekkin toiselle päivälle. Tekstit olivat kaikki ranskaksi ja flaamiksi, joten ensi kerralla pitää ostaa audio-guide mukaan.
Ensimmäinen halli Belgian historiasta.

 Näyttelyssä oli kahdeksan suurta hallia sodista, veneistä, lentokoneista, tankeista, tykeistä sekä Belgian historiasta. Lisäksi museossa on erittäin suuri kirjakauppa historiankirjoja täynnä, piti oikein erikseen mainita, koska kyseessä on oikeasti Kuopion kirjaston kokoinen kirjakauppa:)
Toinen halli käsitteli lentokoneita, joita olikin näytteillä 130 kappaletta. Lisäksi oli asiaa laskuvarjomiehistä sekä lentoyhtiöistä. Kiinnostavin lentokone oli ehkäpä Yhdysvaltojen armeijan miehistön kuljetuskone, jota käytettiin Vietnamin sodassa. Sisältä kone oli hyvin askeettinen ilman mitään mukavuuksia ja oli kiva katsella minkälaiset oltavat laskuvarjomiehillä oli.



 Muut ajoneuvoja käsittelevät hallit sivuutin suoraan ja menin 1. maailmansodan halliin. Hallissa oli omat näyttelyt jokaiselle maalle erikseen ja kävin tsekkaamassa vain muutaman niistä. Venäläisten osastolla pisti silmään Mannerheimin puku ja elämänkerta, jossa ei mainittu Suomea kertaakaan...
 2. Maailmansodan hallissa oli tottakai myös näyttely Suomelle, missä oli asiaa univormuista, suksista sekä pulkista + yksi vitriini oli uhrattu Molotovin cocktailille.
Museossa oli siis tavaraa vähän liikaakin ja jonain toisena päivänä on siis pakko pyhittää 4-5 tuntia tuon paikan kiertämiselle. Kun kävelin eri reittiä takaisin juna-asemalle, huomasin Euroopan Parlamentin kyljessä maininnan "see the parlament", joten katselin netistä illalla tietoa tuosta jutusta. Kyseessä on siis näyttely, mutta samalla pääsee myös kiertämään taloa ja vaikkapa seuraamaan kokouksia. Näyttelyt ovat 23 eri kielellä, joten myös asiat ovat myös suomeksi:D

Juna-asemalta lähdin kohti Waterloota, joka on 30 000 asukkaan kylä Brysselistä 20km etelään. Napoleon joutui luopumaan vallasta 1813, jonka jälkeen hän joutui vangiksi Elban saarelle. Hän kuitenkin pakeni sieltä 1815 ja keräsi joukkonsa kasaan, joiden kanssa hän marssi Pariisiin ja otti vallan takaisin. Muut maat eivät tästä tykänneet ja he alkoivat koota joukkojaan hyökätäkseen Ranskaan. Napoleonin piti lyödä britit ja venäläiset nopeasti, ennen kuin heidän joukot ehtivät järjestäytyä kunnolla, joten hän lähti jahtamaan heitä Belgiaan. Waterloossa hän kohtasi Duke of Wellingtonin johtamat brittijoukot, joita auttamaan Preussilaiset olivat tulossa.

Juna-asemalta kävelin 1,5km turisti-infoon, josta ostin all-access passin Waterloon museoihin ja näyttelyihin. Epähuomiossa en muistanut mainita, että olen vielä alaikäinen, joten maksoin kuusi euroa liikaa:/ Ensimmäisenä lähdin katsomaan taloa, jossa Wellington yöpyi ennen taistelua. Talossa sain tunnin mittaisen audio-guiden mukaani, joka kertoi Waterloon taistelun melko kattavasti. Itse talo sisälsi 14 huonetta, jotka olivat säilyneet alkuperäisessä kunnossaan. Tuolla ei turisteja pahemmin näkynyt ja kokemus oli erittäin mielenkiintoinen.


 Waterloon "kylä"

 Juhlapäivän takia busseja taistelukentälle ei tietenkään kulkenut, joten päätin kävellä reilun viiden kilometrin matkan kylän laitamille. Viimeisen kilometrin kävelin saman pellon poikki, missä vuonna 1815 ei ollut ihan niin rauhallista.
Päästyäni takaisin tielle näinkin jo leijona monumentin mäen päällä.
Taistelun jälkeen jokainen maa rakensi monumentin kunnioittamaan Waterloossa kuolleita miehiä. Hollanti rakensi Lion´s moundin sille paikalle, missä sen prinssi haavoittui musketin kuulasta. Naiset kantoivat kaksi vuotta ämpäreillä hiekkaa, joista kasattiin 43 metriä korkea mäki. Mäen päällä on leijona patsas, joka on legendan mukaan rakennettu kanuunoista sulatetusta raudasta. Tuo mäki, sekä monttu vähän matkan päässä siitä ovat ainoat paikat, joiden pinnanmuodot ovat muuttuneet vuoden 1815 jälkeen.

Lion´s moudille mentiin portaita pitkin, joissa oli 226 askelta. Oli kiva seurata kun turistit laskivat kaikki ääneen askelia matkalla ylös... Edessä olevat italialaiset halusivat myös välttämättä ottaa kuvia kolme kertaa nousun aikana, joten parikymmentä ihmistä odotti sitten heitä... Muutenkin tuo paikka oli enemmän turisteille, eikä oikeaa tietoa hirveästi ollut.

Kävin tämän jälkeen katsomassa 15 minuutin dokumentin alhaalla olevassa elokuvateatterissa ja sitten kävin tsekkaamassa 1. maailmansodan jälkeen rakennetun panoraaman taistelutantereesta. Panoraama oli 120 metriä pitkä ja se oli tuossa valkeassa rakennuksessa, mikä näkyy ylhäällä olevassa kuvassa.
 Lisäksi tsekkasin kadun toisella puolella olevan vahamuseon, jossa oli näytillä kaikki sodan kriittiset hahmot.
Ranskalaiset, Napoleon toinen vasemmalta.

Duke of Wellington, kuuluisin englantilainen heti kuninkaallisten jälkeen.

Illalla yritin kävellä kuusi kilometriä junalle 25 minuutissa, mutta myöhästyin, joten jouduin odottamaan puoli tuntia seuraavaa. Juna kuitenkin saapui ja pääsin takaisin kotiin. Huomenna (tai siis tänään) on vuorossa Antwerpen!