maanantai 8. heinäkuuta 2013

Eurooppaa bussin kyydissä!

Usein loogisin tapa liikkua satoja kilometrejä on juna tai lentokone, mutta hinnan (ja loistavan tunnelman) vuoksi olen käyttänyt reissuillani todella paljon busseja. Euroopassa on todella paljon halpoja bussiyhtiöitä ja kun firmoja jaksaa kahlata tarpeeksi löytää usein naurettavan halpoja bussilippuja. Bussien ikkunoista on mukava katsella maan liikennettä ja esimerkiksi Via Baltica moottoritie Tallinnan ja Vilnan välillä on oikeastaan jo itsessään nähtävyys. Aikaisemmat vuodet lätkäjoukkueen bussissa istuessa ovat totuttaneet minua jo sen verran että pystyn nukkumaan loistavasti bussissa. Yöbussit ovatkin loistava säästökohde: halpa matka ja ilmainen majoitus!
Esittelen seuraavaksi kolme hienoa yhtiötä, joiden kaikkien bussit ovat todella hyviä ja hinnat joskus lähinnä symbolisia. Halpoja busseja olen kokeillut lisäksi mm. Tsekissä (Czech Transport sivuilta löytyy). Kannattaa myös tsekata Eurolines.

Simple Express
 Tallinnasta pääsee tällä yhtiöllä helposti Baltian läpi Puolaan tai Saksaan huippuvarustelluilla busseilla. Olen käyttänyt yhtiötä kahdesti matkoilla Tallinna-Vilna-Tallinna ja Tallinna-Varsova-Tallinna. Yhtiö myy jokaiselle bussivuorolle ensimmäiset viisi lippua kolmella eurolla ja sain itse varattua molemmilla matkoilla liput tähän hintaan. Varaukset tein Vilnan reissulle kuukautta ennen (minä+kaveri) ja Varsovan reissulle puoli vuotta ennen (minä+2xkaveri).
Matka Tallinnasta Vilnaan kestää yhdeksän tuntia ja Vilnasta voi jatkaa Varsovaan seitsemässä tunnissa. Valitsimme Puolan reissulla yöbussin Tallinnasta Vilnaan, vietimme päivän Vilnassa ja jatkoimme illalla Varsovaan: ilmaiset majoitukset busseissa ja ilmainen Vilnan matka! Busseissa on ollut joillain matkoilla myös ne lentokoneista tutut henkilökohtaiset viihdekeskukset, joilla pystyy surffaamaan netissä, kuuntelemaan musiikkia tai katsomaan leffoja. Myös vesipulloja on jaettu matkustajille, muu juotava/syötävä pitää hankkia itse.
Simple Express on halpa reitti Eurooppaan ja sillä voi matkustaa esim. Riikan lentokentälle, josta on lentoja Eurooppaan. Suomenlahden yli pääsee halvalla liittymällä Vikinglinen ja Siljalinen clubeihin, joista saa melko helposti hankittua reittiliput halvalla tarjouksia seuraamalla. Lisäksi ainakin Siljaline lähettää jouluna lahjakortin clubin jäsenille, millä pääsee pelkillä bensakuluilla (6e) laivaan. Itse ostin näitä lahjakortteja keväällä huuto.netistä muutamalla eurolla ja sain näin laivamatkat Tallinnaan todella halvalla.

Simple Expressin nettisivut

Polskibus
Varsovasta pääsee helposti jatkamaan puolalaisella Polskibussilla, millä pääsee liikkumaan Puolan sisällä erittäin halvalla. Polskibussilla on myös kansainvälisiä yhteyksiä Puolan naapurimaihin. Kaikissa busseissa on ilmainen Wifi, henkilökohtaiset viihdekeskukset ja mukavat nahkapenkit. Matkustin itse bussilla Varsovasta Krakovaan ja takaisin, hinta viiden tunnin matkalle oli 4,2e/suunta. Lippuja pystyy varaamaan hyvien nettisivujen kautta muutamaa kuukautta ennen matkaa. Lippujen hinta määräytyy bussien täyttöasteen mukaan, mutta halpoja lippuja löytää järjestelmästä melko helposti. Mainittakoon vielä, että meidän bussimme Varsovassa ei lähtenyt ihan keskustasta, vaan meidän piti ottaa metro hieman sivumpaan. Hintoja suoraan varauskoneesta vedettynä esim:
Varsova-Berliini 10e
Varsova-Praha 15e

Polskibus nettisivut



National Express
Tämä yhtiö ajaa lähinnä Iso-Britannian teillä, missä se on mukava vaihtoehto kalleille junalipuille. Myös Megabus ja Eurolines ovat hyviä vaihtoehtoja briteissä matkustaessa. Matkustin marraskuussa Edinburghiin lentämällä Norwegianilla Lontooseen (35e) ja jatkamalla sieltä yöbussilla Skotlantiin (21e). Edinburghiin on ennen päässyt halvalla Ryanairin siivillä, mutta nyt lentoja ei ollut ja valitsin Lontoon välipysäkiksi. National Expressin bussit ovat samantasoisia kuin Suomessa ja matkanteko on helppoa. Matkalla Edinburghiin bussi ajoi mukavasti kuuluisan Alnwickin linnan vierestä. Linna on paremmin tunnettu Harry Potterin Tylypahkana, eikä maagisesta näystä voinut erehtyä pimeässäkään.

National Express nettisivut

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kotona!

Noniin taidanpa kirjoittaa vielä viimeisen kirjoituksen tänne blogin puolelle. Maanantaina oli siis aika palata takaisin Suomeen ja koko päivähän siinä menikin. Aamulla lähdin kuuden jälkeen junalla Tisseltin läheltä Brysselin lento-asemalle, jonka alakerrasta löytyikin sopivasti juna-asema. Lentoasemalla kaikki sujui yllättävän nopeasti, joten minulle jäi melkein kaksi tuntia aikaa käydä kaupoissa ennen lentoa.

Kaupoista löytyikin muutama kilo karkkia Suomeen, joten tulipahan nekin hoidettua. Pizza Hut oli valitettavasti kiinni vielä aamulla, joten sinne en enää päässyt:( Brysselin lentokenttä on suunniteltu todella hyvin, -1 kerroksessa on juna-asema, 1. kerroksessa bussiasema, 2. kerroksessa saapuvien lentojen jutut ja 3. kerroksessa lähtevät lennot ja tax-free kaupat. Lennolle varasin paikat koneen 5. rivistä heti business luokan takaa, joten sain katsella maisemia koko lennon ajan.

Lento Tukholman Arlandan lentokentälle kesti 1,5h ja naapurimaasta Ruotsista ostin tuliaisiksi hienon magneetin:D Lentojen välissä oli muutama tunti aikaa, joten päätin mennä syömään. Lentoaseman hinnoilla jouduin maksamaan 28 euroa hampurilaisateriasta sekä Red Bullista, mutta enpä jaksanut enää reissun viimeisenä päivänä hirveästi sitä murehtia. Lento Helsinki-Vantaalle vei alle tunnin ja Helsingissä minulla oli neljä tuntia aikaa odotella... Lentoasemalla pistin pikkusen tavaraa laukkuun, jonka paino nousikin sitten 25 kiloon. Kaksi extrakiloa meinasi olla Finnairin tädille liikaa, mutta tämän kerran säästyin kuitenkin lisämaksuilta:) Lentoaseman kaupat on kierrelty vähän liian monesti läpi, joten hyödynsin kentän ilmaisen wlanin ja datasin pari tuntia ennen lentoa.

Lopulta lento kohti Kuopiota lähti vartin etuajassa, jota ei ole kyllä minulle ennen sattunut:) Olin siis perillä Kuopiossa jo kymmenen jälkeen illalla, joten paluumatka kesti vaatimattomat 16 tuntia. Kotona olikin jo täysi kesä käynnissä, joten mikäs täällä ollessa! Viikko meni uusintakokeita tehdessä ja pankissa ravatessa, mutta nyt maanantaina on aika aloittaa kesätyöt raksalla ja alkaa suunnittelemaan uusia reissuja. Blogi jää nyt tauolle ja seuraava reissu on varmaankin syyslomalla tai hieman sitä ennen. Suunnitelmia on Auswitchissä, Prahassa sekä Salzburgin lähellä olevassa Hitlerin Kotkanpesässä käymisestä. Marraskuussa on myös reissu Englantiin katsomaan muutamaa Steel Pantherin keikkaa, joten säästämistä riittää:)

Matkan loppua voi symbolisoida kuva brittien sotilashautausmaasta Ypresissä.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Amsterdam


Toinen päivä Hollannissa ei lähtenyt kovin hyvin käyntiin. Neljän aikoihin heräsin sateen ääniin ja muutaman minuutin jälkeen huomasin, että teltta on onneksi täysin vedenkestävä. Juhlin tätä itsekseni ja nukuin vielä pari tuntia, mutta kahdeksan aikaan heräsin uudelleen ja sade jatkui yhä. Aloin miettiä, että mitenkä meinaan purkaa teltan ja pyöräillä 5,6km takaisin asemalle, ilman että kastun aivan täysin... Mukana oli tietysti vain t-paita ja shortsit, eihän kesällä pitkähihaista tarvii... Istuskelin pari tuntia teltassa (voin sanoa että on muuten tylsää istua teltassa ilman mitään tekemistä:D) odottaen sateen loppumista, mutta lopulta kymmeneltä luovutin ja aloin purkaa telttaa.

Kun olin saanut kamat kasaan lähdin kohti taloa, jossa omistaja tuli ovelle aamutakissa ja hämmästeli muka yllättyneenä, että sataako ulkona. Maksoin seitsemän euron telttapaikan ja lähdin kohti juna-asemaa. En jaksanut lähteä kiertelemään kaupunkia sateessa, joten ostin lipun Amsterdamiin ja menin junaan. Tunnin matkan jälkeen saavuin damiin, jossa satoi myös. Etsin juna-asemalta lokeron tavaroilleni ja ostin kartan turisti-infosta.


Aikaa ei ollut hirveästi, joten suuntasin suoraan kohti Anne Frankin taloa. Amsterdam on oikeasti täynnä kanaaleita, joita on ihan yhtä paljon kuin Venetsiassakin. Anne Frankin talo löytyi melko helposti ja paikan päällä minua odotti tunnin jono. Olisin voinut ostaa lipun etukäteen netistä, mutta paikanpäältä saan 50% alennuksen näyttämällä Student <26 korttia, joten astuin jonon perälle. Jono vetikin melko hyvin, mutta jonottaessa rupesi ärsyttämään ihmisiset, jotka haluavat nähdä talon vaikka eivät tiedä mitään Anne Frankistä... Karkeasti sanoen 10% vieraista on edes lukenut itse kirjan, saatikka sitten ottanut selvää taustoista...


Kuitenkin 45min jonottamisen jälkeen pääsin sisälle, jossa selvisi että en saakkaan alennusta... Olihan minulla rahaa tottakai, mutta jos olisin tiennyt tämän niin olisin voinut ostaa lipun netistä ja vain marssia sisään. Talon sisällä ei saanut kuvata, koska vierailijoita oli niin paljon ja talo oli pieni. Näyttely oli rakennettu varsin fiksusti niin, että talon alemmissa kerroksissa kerrottiin taustoja ja näytettiin videoita, kun taas kaksi ylintä kerrosta oli itse talo. Kaikkialla seinillä oli lainauksia Annen päiväkirja merkinnöistä ja tunnelmaa oli muutenkin rakennettu varsin hyvin. 


Itse piilopaikkaan mentiin salaisen oven kautta, ihan niinkuin Frankin perhe teki sodan aikana. Pieni metrin korkuinen oviaukko oli peitetty kirjahyllyllä, joka piti työntää sivuun. Talosta olen nähnyt kuvia miljoona kertaa, joten kiertely siellä oli enemmänkin fiilistelyä. Kaikki huoneet oli jätetty siihen kuntoon, mihin ne jäivät vuonna 1944 ja kattoikkunasta näkyi sama kirkon torni, minkä Frankit näkivät melkein 70-vuotta sitten. Talon jälkeen viimeisessä näyttelyhuoneessa korokkeella oli itse päiväkirja. Huoneessa oli myös muut Annen muistikirjat, koska hänhän kirjoitti päiväkirjan lisäksi myös novelleja sekä teki muistiinpanoja kuninkaallisista ja hänen lukemistaan kirjoista.


Näin päättyi siis minun Anne Frank tutkiskeluni, reissun aikana näin siis synagogan, missä Annen vanhemmat menivät naimisiin (Saksassa), näyttelyn Annen elämästä Ranskassa sekä itse talon Amsterdamissa. Ostin Ranskasta Annen elämänkerran ja Amsterdamista löysin kirjan, joka kertoo Annen päivittäisistä rutiineista ja kiinnostuksen kohteista. Poistuin talosta ja lähdin kohti Hard Rock Cafea, mikä olikin vain kilometrin päässä. Matkalla törmäsin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan viralliseen Ben&Jerrys jäätelöbaariin, joten matkalla syömään ostin ensimmäiseksi jälkiruuan. Jäätelöön tuli mansikkaa, toffeeta, suklaata, keksiä, juustokakkua, vadelmia, suklaakakkua sekä mustikkaa, joten eihän tuolla combolla voi mennä metsään:) 



Hard Rock Cafe olikin aika ruma, mutta sisältä löytyi kiinnostavin esine, minkä olen tähän asti nähnyt, nimittäin Eddie Van Halenin alkuperäinen Frankenstrat! Olen itsekkin rakentanut yhden tuollaisen kitaran itselleni, ja Eddie teki tuon saman jutun parikymppisenä jannuna. Ja Van Halenin veljeksethän ovat kotoisin Hollannista, joten ei paha! Ravintola oli kuitenkin täynnä, joten palasin jonkin matkaa takaisin tuttuun Burger Kingiin. Double Whopper oli taaskin pelkkää rautaa, joten loistavan ruuan jälkeen palasin takaisin juna-asemalle ja rupesin etsimään junaa takaisin Tisseltiin.




Löysinkin suoran junan Mecheleniin, joten menin siihen ja kahden tunnin matkan jälkeen olin jo kotona. Kotona pakkailinkin jo laukkuja, 23,7kg on aika sopiva paino:D Pyysin pomolta vielä firman paidan muistoksi, nyt saa Robert Lauwers hyvää mainosta Suomessa! Nukkumaan pääsin vasta keskiyön jälkeen, aamulla herätys viideltä joten varmasti skarppina ollaan:)

Fortarock

Festarikauden avajaisia ei tänä vuonna vietettykkään Seinäjoella vaan Nijmegenissä, missä Fortarock oli haalinut kasan thrash metal parhaimmistoa + maailman parhaan Steel Pantherin. Aamu lähti käyntiin loistavasti, kun kävelin juna-asemalla ja huomasin jackpotin odottavan korjaamista:
Kolme karkkipussia yhden hinnalla, vaikka en mausta tykännytkään niin ei paha! Matkailu tosiaan tuo elämään täysin uusia kokemuksia, joita ei kotisohvalta käsin voi kokea, joten suosittelen lämpimästi! Seuraava kokemus ei kuitenkaan ollut niin mukava, koska juna Hollantiin oli radan korjausten takia 40 minuuttia myöhässä. Kun saavuin Roosendalin asemalle, vaihtojuna oli jo mennyt ja minun piti odottaa extra tunti seuraavaa... Lopulta saavuin Nijmegeniin lähes kaksi tuntia myöhässä, joten aikaa ei ollut liikaa. Juna-aseman mäkkärissä huomasin enteen, McPanther hampurilaisen!
Valitsin kuitenkin vieressä olevan Burger Kingin (!!!), jonne en ole päässyt yli kuukauteen... Loistavan double whopperin jälkeen vuokrasin polkupyörän ja ostin turistikartan. Minun piti löytää camping alue, jotta voin jättää teltan ja muut kamat sinne, mutta kartta oli liian pieni tarkoitukseeni. 5,6km matka alueelle olikin sitten hidasta, kun piti kysellä ihmisiltä suuntia 200 metrin välein. Lopulta reilun 40min pyöräilyn jälkeen löysin paikan, joka oli erittäin pieni. Talossa ei ollut ketään, eikä muutamassa asuntoautossakaan näkynyt porukkaa, joten mietin että kenellekkä tässä pitäisi ilmottautua. Kävelin sata metriä järven rantaan ja huusin kalastajalle että minulla olisi varattu telttapaikka. Kalastaja osottautuikin omistajaksi ja huusi vastaukseksi vain "okey", jonka jälkeen hän vain jatkoi kalastusta... Otin siis vapauden pystyttää teltan parhaaksi katsomaani paikkaan, jonka jälkeen alkoikin olla jo oikeasti kiire festarille.

Kysyin omistajalta vielä reittiä festarialueelle, mutta vastaus oli vain "left,right,left,left,across the street, jnejne" joten katsoin parhaaksi vain pyöräillä nopeasti takaisin asemalle. Juna-asemalla tein näin jälkikäteen mietittynä aika tyhmän teon kysymällä taksikuskilta onko festarille pitkä matka. Kuski vastasi, että todella lyhyt joten lähdinpä sitten taksilla eikä festarille ollutkaan kuin 6,3 kilometriä eli taksi oli vain 12e. Juoksin portista sisään ja suoraan lavan eteen, jossa pääsin kävelemään suoraan eturiviin ja odottamaan keikkaa.
Soundcheckin aikana roudarit testasi Home Sweet Homen taustanauhaa samplerista, mutta koska festarin aikataulu ei joustanut, ylimääräistä encorea ei tällä kertaa sallittu:/ Steel Panther oli tottakai täydellinen ja tunnin keikan jälkeen olin ihan hapoilla hyppimisestä ja pomppimisesta, mutta Home Sweet Home olisi kyllä ollut jotain niin hienoa...:D Jäbät huomasi minutkin yleisöstä varsin hyvin ja keikan aikana sekä Satchel että Lexxxi heittivät plekut minulle:)
Keikan jälkeen ostin kiertuepaidan ja suuntasin sen jälkeen suoraan Anthraxin keikalle. Aika Among the Living painotteinen setti kuultiin, mutta en tietenkään valita:)
Keski-Euroopan festareilla onkin käytössä erilainen maksusysteemi. Portilla ostetaan plektroja (eli poletteja), joilla sitten maksetaan ruuat ja juomat. Ostin aluksi parilla kympillä, mutta päivän aikaan löysin itse maasta plektroja toisen kahden kympin edestä, joten turhaan maksoin alunperinkään mistään. Päivän aikana söin siis ylihintaista festariruokaa niin paljon kun jaksoin ja otinpa vielä aamupalaksikin muutaman sämpylän mukaan:)

Monster energy teltassa hengaillessa joku humalainen jäbä tuli heittää läppää että miksi minulla on kaksi Steel Panther paitaa (toinen siis vanha ja toinen juuri ostettu). Selitin siinä sitten, että tulin Suomesta asti kattoo keikkaa jne, jonka jälkeen tämä tyyppi lähti pyytämään dj:ltä Steel Pantheria. Päivän toinen lottovoitto koittikin silloin, kun dj sanoi että parin minuutin päästä tulee Slayerin rumpali Dave Lombardo yllätysvierailulle telttaan promoamaan uutta bändiään! Jäätiin seisoskelemaan dj:n pöydän viereen, ja sieltähän se Lombardo tulikin!!

Teltta meni aivan sekaisin ja kerkesin vain nopeasti pyytämään nimmarin Lombardolta ennenkuin minut tönäistiin syrjään. Kuitenkin huhhuh mikä tuuri ja nyt löytyy Dave Lombardon nimmari:) Katselin sivusta Machine Headin keikan, jonka jälkeen suuntasin kohti Lamb of Godin eturiviä. Lamb ei myöskään petä, joten seuraavan tunnin ajan pitti pyöri melko tiuhaan.
Viimeisenä illan päätti Slayer, joka vetikin melko kovan setin. En jaksanut tunkea eturiviin, joten seisoskelin ravintola-alueen reunalla ja söin pizzaa.

Keikan jälkeen alkoikin seikkailu kohti leirintää. En jaksanut maksaa toista taksikyytiä, joten ensiksi kävelin kuusi kilometriä takaisin juna-asemalle. Juna-asemalta lähdin kohti leirintää polkupyörällä, mutta pimeässäpä ei ollutkaan niin helppoa löytää perille. Hortoilin ympäriinsä reilun tunnin eikä leirintää meinannut näkyä, mutta sieltä se lopulta löytyi. Kahden aikaan aamuyöllä menin tyytyväisenä telttaan nukkumaan ja huomasin, ettei ollutkaan niin hyvä idea pystyttää telttaa puun juurelle. Makuualustahan on nössöille ja puunjuurista on turha itkeä, joten nukahdin onnellisena uusi Steel Panther paita päällä:) Matkan toinen päivä on luvassa huomenna!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Mä joka päivä töitä teen

Tänään koittikin sitten viimeinen viikonloppu, kahdeksan viikon työssäoppimisen jälkeen. Tämä viikko on ollut hieman erilainen, maanantaina chillasin Brysselissä Jubilee-parkissa, koska museoihin ei maanantain takia päässyt. Aika jännää oli seurata miten ihmiset juoksee 200 metriä puiston toiseen päähän ja kääntyy takaisin, on varmaan jännää lenkkeillä tuolla tavalla päivästä toiseen-.-

Ostin kodin läheltä kanavan toiselta puolen ranskalaiset alku viikosta. Tilasin toki isot ranskalaiset, koska hinta oli vain 2,6e. Kun jäbä alko sitten mättää ranskalaisia, laatikko täyttyi nopeasti, mutta ei, jäbä mättää vielä muutaman kauhan lisää:D Tuolla on pakko käydä vielä jossain vaiheessa, 2,6e annoksesta, jota hedelmävaaka ei pystynyt punnitsemaan ei oo ollenkaan paha!


Seuraavat päivät kuluivatkin suunnitteluassistenttien kanssa, kun osallistuin kahden päivän Autocad kurssille. Tämä luokka olikin paljon mukavampi kuin talon rakentajien luokka, kaikki osasivat puhua englantia kunnolla ja opetuskin pidettiin englanniksi. Tutustuin viereisellä koneella olevaan Steveniin, joka on kierrellyt Suomessa muutaman viikon ja nähnyt koko maan Helsingistä Rovaniemelle. Mutkan kautta kuulin, että Stevenin isovanhemmat asuvat meidän taloa vastapäätä, maailma on jälleen pieni:)

Suunnittelijoilla on koko vuoden kestävä iso tehtävä suunnitella kokonainen rivitalo, joten tutustuin muutaman oppilaan suunnitelmiin. Kaikista taloista oli 3D mallit tarjolla ja täytyy sanoa että aikas taitavia piirtäjiä jo tuossa vaiheessa, osa kuitenkin jatkaa vielä arkkitehdin opintoihin... Minä itse piirtelin Autocadillä 3D kuvaa yksinkertaisesta tuolista ja pöydästä, eikä työ siltikkään edennyt kovin nopeasti:D Päivät olivat kuitenkin aivan loistavia ja olisi mukava oppia käyttämään Autocadiä oikeasti hyvin... Bonuksena sain vielä koululta Architect 3D ohjelman ilmaiseksi, lisenssihän tuohon ohjelmaan maksaa useita tuhansia, että säästin ihan mukavasti rahaa:) (kouluhan siis saa tuolla muutamalla tonnilla tyyliin sata lisenssiä, mutta ei ne nuita normaalisti ihan huvikseen jakele...)

Itse töissä hommat olivat työmaalta toiselle ravaamista... Normi työmaalla hajosin totaalisesti, kun lattiaa alettiin eristämään: uretaanilla! Eikun vaan isoja purkkeja urlua lattialle, hyvä siitä tulee! En kyllä tiedä tehdäänkö tuota myös Suomessa, mutta muutaman tunnin työn jälkeen on ihan mukavissa kaasuissa, varsinkin kun porukat ei käyttäny mitään maskia. Tuon homman siis teki toinen firma, mutta haju kyllä tuli meidänkin neniin...
Toinen työmaa, millä työskentelin tällä viikolla sijaitsee kaupungissa aivan kanaallin varrella. Tehtiin parvekkeitten lattioiden valut, varsin mukavaa hommaa siis. Valun pohjalle askartelin Finnfoamista (tai no se kulkee varmaan eri nimellä täällä;D) eristykset, jämäpaloista oli kiva askarrella paskarrella, kun tarjolla oli kaikenlaista kolmioo ja suunnikasta. Paikallisena erikoisuutena eriste vielä porattiin maahan kiinni aika tukevasti, ikään kuin se sieltä betonin alta karkuun lähtis...
Swa tasottelee, minä lapioin betonia kunhan jaksan.
Tuossa on se toinen työmaa, viiden asunnon pikkutalo.

Näkymiä kanaalia pitkin + meidän super hieno raksamobiili, jolla me huristellaan ympäri Belgiaa.
Siinäpä ne työt sitten olikin, paljon muuramista, kaivamista sekä pikku hommia siellä täällä. Puun kanssa ei tullut työskenneltyä periaatteessa ollenkaan, pari linjapukkia vaan... Huomenna lähden parin päivän reissulle Hollantiin, lauantaina Fortarock Nijmegenissä (Steel Panther !,,!) ja sunnuntaina Amsterdam (Anne Frankin museo, Hard rock cafe sekä ehkä kanavaristeily).

tiistai 29. toukokuuta 2012

Luxemburg part 2

Illalla lähdin tutustumaan itse keskustaan, joka on perus vanhakaupunki. Tori oli ihan normikamaa, mutta viereisellä aukealla oli ulkoilmakonsertti, jossa big band soitti Tina Turnerin ja Whitney Houstonin hyminä klassikkoja, ihan ok kamaa...
Square market

Paljon populaa lavalla.
Keikan aikana menin syömään aukion laidalla olevaan Quickiin, Luxemburgissa ihmiset puhuukin joko saksaa tai ranskaa, joten saksalla piti pärjäillä koko reissun ajan. Tsekkasin vielä suurherttuan palatsin ja sitten vetäydyin hostellille.
Huimaavan iso palatsi.
Charles de Gaullen katu löytyi Luxistakin. Myös John F. Kennedyllä oli oma katu.
 Hostelli olikin aivan loistava, tilat olivat aivan uudet ja suihkuihin ei tarvinnut jonottaa minuuttiakaan. Hostellissa oli kuitenkin partiolaisia jenkeistä, joten yöllä käytäviltä kuului melko muikee mekkala:) Aamulla yritin ottaa puhelimen laturista, mutta puhelin näyttikin black screeniä ja akku oli täysin tyhjä... En ollut varma oliko vika laturissa vai puhelimessa, mutta muutaman minuutin säätämisen jälkeen sain akkuun hieman virtaa ja lähdin kaupungille. Lähdinkin suoraan holokaustimuseolle vähän kaupungin ulkopuolella, mutta sekin oli remontissa, niinkuin kaikki muutkin museot reissun aikana... (Brysselin sotamuseo, Ypresin sotamuseo, Mechelenin holokaustimuseo, Breendonkin keskitysleiri osaksi jne)
Muistomerkki jutkuille.
Museo jutkuille, rakennus on vanha juna-asema, jota käytettiin juutalaisten kuljetukseen keskitysleireille.

















Tulomatkalla näin tehtaan, joka tekee Wurthin muttereita yms. kamaa ja tehtaan vieressä oli aika hieno silta:

Kuvasta ei erota, että kaikki jänteen ovat itseasiassa isoja kiintoavaimia ja ne on kiinnitetty siltaan 50cm halkaisijalla olevilla muttereilla. Muutenkin tuo silta oli kasattu isoista pulteista ja muttereista, perus Wurthin kamaa siis:)

Lähdin junalla kohti Ettelbruckia 30km pohjoiseen, mutta koska raiteita oltiin korjaamassa jouduin ottamaan bussin 10km itäänpäin ja lähtemään sieltä. Ettelbruckin torilla Yhdysvaltojen kenraali George S. Patton piti kuuluisan puheen kolmannelle armeijalleen ja kaupungissa on myös Patton museo.
4100 ihmisen Ettelbruck

Hotelli, mihin Luxemburgin hallitus pakeni sodan alettua.
Tämän jälkeen kännykästäni loppui akku, joten loppupäivältä ei olekkaan kuvia:/ Patton museo oli melko kiinnostava ja kiersin siellä tunnin verran + ostin kirjan Ardennien taistelusta.

Museon nettisivut löytyvät täältä: Patton museo

Ardennien taistelu oli siis Hitlerin viimeinen yritys pelastaa Saksa 2. maailmansodassa. Hän hyökkäsi läpi Luxemburgin koittaen vallata Antwerpen uudelleen. Antwerpenin satama oli elintärkeä, ja ilman sitä liittoutuneet eivät saisi ruokaa joukoilleen Ranskassa sekä Benelux maissa. Jenkkien Eisenhower valjasti Pattonin puolustamaan Luxemburgia ja Patton johdattikin joukkonsa sankarillisesti aina Trierin kaupunkiin asti, minkä hän valtasi ennenkuin Eisenhower oli antanut edes lupaa hyökkäämiselle.

Ettelbruckin jälkeen jatkoin junalla matkaa kohti Diekirchiä, jossa sijaitsee Luxemburgin sotamuseo. Diekirch on ihan älyttömän hieno pikku kylä ja paikalla oli lähinnä jenkkituristeja ihailemassa sotasankareitaan.
Kylä oli mäkien ja linnojen ympäröimä ja sen läpi virtasi pieni joki.

 Sotamuseo olikin melko iso ja erittäin kiinnostava. 3e sisäänpääsymaksun (Student <26 kortilla saa joka museosta ja ruokapaikasta alennusta:) jälkeen tutustuin museoon, joka oli täynnä jenkkien aseita ja tankkeja. Kiinnostavin osa oli osasto, mihin oli lavastettu kuuluisia kuvia sodan ajalta. Yhteen huoneeseen oli mm. lavastettu tilanne talven ajalta, kun jenkit vetävät lumihangessa venettä perässään. Jenkeillähän ei siis ollut mitään talvivarusteita, kypärätkin vain maalattiin valkoiseksi ja puvun päälle vedettiin valkoinen lakana.

Museon jälkeen menin junalla takaisin Luxemburg cityyn ja katselin aikatauluja Brysseliin. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kännykässäni, mutta koska akku oli loppu ajelin junalla ensin Arloniin, sitten Namuriin, Brysseliin, Mecheleniin ja Willebroekiin, koska en tiennyt minne junat olivat menossa. Neljän vaihdon jälkeen olin yhdeksän aikaan perillä Tisseltissä, joten ei siinä nyt niin kauan mennyt. Kotona purin kännykän laturia ja huomasin että se oli rikki, joten nyt pitää latailla kännykkää tietokoneen kautta.

Luxembourg, part 1

"Tervetuloa Luxemburgiin, mutta varatkaa toki jotain tekemistä myös iltapäivälle"
 - Conan O` Brien

Luxemburg, tuo maa joka pölli lippunsa Alankomailta ja jonka läpi ajaa 10 minuutissa. Luxemburg perustettiin 963 ja alun perin se oli pelkkä linnoitus kahden roomalaistien risteyksessä. Luulin jo että suomalaiset keksivät jotain itse kuvatessaan Suomenlinnaa Pohjoisen Gibraltariksi, mutta Luxemburg teki sen jo 200 vuotta ennen Suomea... Kun Belgia itsenäistyi 1830, Luxemburg jaettiin kahteen osaan, Belgialle ja Alankomaille kummallekkin omat osat. Ikivanhan lain mukaan Luxemburgia ei voi hallita nainen (viisaita miehiä tuolla Luxissa:D, joten 1890 Alankomaiden uuden kuningattaren takia toisesta osasta kehittyi oma maa.

Junamatka kesti 3,5h ja juna-asema oli pääkaupungin Luxemburg cityn laitamilla. Hurjan ½ minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa, joka onkin yksi hienoimmista paikoista missä olen käynyt. Kaupunkia ympäröi rotko, ja kaupungin alla on edelleen 12 kilometriä tunneleita, joita sinne on aikojen saatossa kaivettu kaupungin puolustusta varten. Alun perin tunneleita oli yli 24 kilometriä, mutta 1867 Luxemburgista tuli puolueeton valtio ja kaikki mahdolliset armeijan linnoitukset purettiin. Aivan kaikkea ei voitu kuitenkaan purkaa, koska aikojen saatossa tunnelien yläpuolelle oli rakennettu kaupunki täyteen taloja.
Juna-asema oli tuollapäin.

Toisessa suunnassa alkoikin itse keskusta. Kuvassa myös Euroopan suurin kivisilta (onkohan muka oikeasti??)

Ensimmäiseksi lähdin opastetulle kierrokselle kasematteihin, joka kesti n. 40 minuuttia, hinta oli huimaava 3e. Kierroksella käveltiin kilometrin pätkä tunneleita, samalla kun opas kertoi kasemattien erilaisista käyttötarkoituksista. 2. maailmansodan aikana siviilit menivät tunneleihin piiloon pommituksilta, eivätkä olosuhteet olleet häävejä... Kasemateissa oli sen verran pimeää, etten saanut kunnon kuvia sisätiloista:/

Seuraavaksi lähdin kävelemään viiden kilometrin päässä kaupungista olevalle Yhdysvaltojen sotilashautausmaalle. Hautausmaalle on haudattu myös USA:n kolmannen armeijan johtaja George S. Patton, joka vaikutti mm. Afrikan maihinnousussa sekä Ardennien taistelussa.
Hautausmaalle oli helppo löytää seuraamalla vain Pattonin omaa katua:)

Maisemat olivat koko matkan varsin mukavia, mutta en ole niin varma että saiko noita teitä kävellä...
 En olekkaan ennen käynyt jenkeissä, joten ylitin raja-aseman ja astuin Yhdysvaltojen maaperälle, missä elää parikymmentä jenkkiä huolehtimassa hautausmaasta.
Hautausmaalla oli iso monumentti sodan uhreille, muutama infotaulu sekä 5000 hautaa. Hautausmaa suljettiin viideltä, joten juuri kun olin lähdössä pois, alkoi soimaan Star Spangled Banner... Kaikki hautausmaalla olleet jenkkipartiolaiset, vanhat patut sekä lapsiperheet pysähtyivät ja osa teki vielä saluten Yhdysvaltojen lipulle:D


Pattonin hautakivi katsoo kohti kolmatta armeijaa...
Kävelin takaisin ja vierailin saksalaisella hautausmaalla, kontrasti oli melkoinen... Hautausmaa oli aivan hostellin vieressä, mutta loput reissusta saatte kuulla tarinan kakkososassa...

Eikö oo hieno? Hautakivet on melkein jaksettu pistää riviin ja miehiäkin on haudattu 2kpl per hautakivi... Kiviä oli siis muutama sata, koska saksalaiset eivät jaksaneet panostaa hautausmaihin vaan hautasivat miehet sinne, minne he olivat kaatuneet.

Huomenna siis lisää lauantai illasta sekä sunnuntai päivästä!